Hylättu ja rapistunut Tiurun sairaala

Kerroin edellisessä postauksessani kävelyretkestämme Tiurun sairaala-alueen metsissä ja Tiuruniemellä, osana viikonlopun mittaista Saimaa-reissua. Tuon reissun aikana tutustuimme myös tarkemmin Tiurun kolossaaliseen sairaalarakennukseen, joka oli kokemuksena ainakin minulle silmiäavaava – eikä pelkästään rakennuksen koon, arkkitehtuurin ja kunnon puolesta vaan myös kiinnostavan historian, jota Tiurun sairaala kantaa harteillaan. Jos sairaalarakennus vain osaisi puhua Niin, otetaanpa aluksi katsaus … Jatka lukemista Hylättu ja rapistunut Tiurun sairaala

Veneretki Savonlinnan Kongonsaaren Salpa-asemalle

Siitä on aikaa kun olen saanut tukka hulmuten viilettää järvimaisemissa, moottoreiden jylistessä taustalla ja maiseman vaihtuessa parinkymmenen solmun vauhtia. Kovin monessa Suomi-järvessä tämä ei oikein onnistu, vaan päästäkseen kunnon järviseikkailun makuun täytyy kohteena olla joku maamme suurjärvistä. Tällainen mahdollisuus tuli viimeisellä reissullani Savonlinnaan, jossa teimme porukalla veneretken kaupungin eteläiselle vesialueelle, eli Pihlajaveden suuntaan. Savonlinnahan on … Jatka lukemista Veneretki Savonlinnan Kongonsaaren Salpa-asemalle

Kesäinen Heinola: vohveleita, järvimaisemia ja torikahveja

Heinola on hieno kesäkaupunki ja kesäinen kaupunkivierailu Heinolassa kuuluukin mökkikesälomani vakiotoimiin. Heinola ei ole minulle mikään uusi tuttavuus, vaan Heinolalla ja minulla on pitkä suhde: olemme tunteneet toisemme jo 80-luvulta saakka, eli voisi sanoa että olen vieraillut Heinolassa neljänä eri vuosikymmenenä (jep, kun ajattelee asiaa tuolla tavalla, tunnen itseni hyvin vanhaksi). Muistan vielä kun mökille … Jatka lukemista Kesäinen Heinola: vohveleita, järvimaisemia ja torikahveja

Torronsuon kansallispuiston taikaa

Tuuhea metsikkö siivilöi aamun ensimmäisiä auringonsäteitä, ikään kuin valiten mitkä niistä pääsevät kohtaamaan verkkaisesti etenevän aamuisen vaeltajan. Nousevan auringon lämpö saa myös metsää reunustavan suomaiseman heräilemään kohmeisen yön jäljiltä. Pian aurinko kultaakin maiseman ja aikainen samoaja voi vain haukkoa henkeään ajatellen: mikä voisikaan tuntua taianomaisemmalta? Torronsuon kansallispuistossa on ainutkertainen suoluonto ja sain kokea sen karunkauniissa … Jatka lukemista Torronsuon kansallispuiston taikaa

Torronsuon kansallispuisto ja karun suoluonnon kutsu

Lumi narisee vaelluskengän ja pitkospuun välissä astuessani eteenpäin talvisen suon läpi kulkevaa reittiä. Lumen narinaa sävyttää kirpakka pakkastuuli, joka ruoskii meitä marssimaan avoimen suon yli vitkastelematta. Pakko on kuitenkin pysähdellä ja ihailla maisemaa: ympärilläni aukeaa kilometrikaupalla ikiaikaista suota, joka on Torronsuon kansallispuiston keskeisin elementti. Olemme hetki sitten saapuneet Kiljamon pysäköintialueelle, josta alkaa reilu kymmenen kilometrin … Jatka lukemista Torronsuon kansallispuisto ja karun suoluonnon kutsu

Mathildedalin ruukkikylän tunnelmissa

Parhaissa reissuissa on mukana yllätyksen pieni lisämauste. Minulle sitä oli heinäkuinen visiitti Mathildedaliin, jonne vaimoni järjesti yllätysmatkan: lyhyellä road trip -reissulla tutustuimme Mathildedalin ruukkikylään ja Teijon kansallispuistoon (lue kansallispuistovierailusta tästä) sekä vietimme yön Bengtskärin majakalla. Road trip -reissu kohteineen oli minulle hauska yllätysseikkailu, sillä se oli vaimoni järjestämä syntymäpäivälahja ja kohteet selvisivät sitä mukaa minne … Jatka lukemista Mathildedalin ruukkikylän tunnelmissa

Juhannus ja täydellisen suppailusään metsästys

Trööt trööt, trööt. Joutsenpari laulaa kiireettömällä järvellä ja vain me suppailijat todistamme kaiun kulkua tyynen järven pinnalla. Aurinko on noussut muutama tunti sitten, joten muut mökkijärven asukkaat nukkuvat juhannuspäivän ja -yön riennoista väsyneinä. Minä ihmettelen, miten upealta suppailu voi parhaimmillaan tuntua ympäröivän luonnon heräillessä hiljalleen. Tämän vuoden juhannuksena sysmäläinen sää oli ailahteleva, sillä Ukko ylijumala … Jatka lukemista Juhannus ja täydellisen suppailusään metsästys