Kerroin edellisessä postauksessani kävelyretkestämme Tiurun sairaala-alueen metsissä ja Tiuruniemellä, osana viikonlopun mittaista Saimaa-reissua. Tuon reissun aikana tutustuimme myös tarkemmin Tiurun kolossaaliseen sairaalarakennukseen, joka oli kokemuksena ainakin minulle silmiäavaava – eikä pelkästään rakennuksen koon, arkkitehtuurin ja kunnon puolesta vaan myös kiinnostavan historian, jota Tiurun sairaala kantaa harteillaan.
Jos sairaalarakennus vain osaisi puhua
Niin, otetaanpa aluksi katsaus historiaa, sillä Tiurun sairaalalla on ollut sen yli 80-vuotisen historiansa aikana monta elämää ja näistä ajoista olisi varmasti valtavasti tarinoita kerrottavana, jos rakennuksen näkemät ja kokemat kohtalot saisi vain puettua sanoiksi.
Tiurun sairaalan ensimmäinen elämä liittyi Suomea ja oikeastaan koko maailmaa kiusanneen tuberkuloosiaallon hillitsemiseen. Funkkis-henkinen Tiurun sairaala valmistui vuonna 1939, vuosikymmenenä jolloin Suomessa kuoli tuberkuloosiin yli 10 000 potilasta vuosittain. Sairastuneille tarvittiin kuumeisesti uusia tiloja ja Tiuruniemen mäntymetsien uskottiin antavan tuberkuloosipotilaiden keuhkoille parantavaa vaikutusta. Tuberkuloosiluvut ovat aivan eri tasolla tällä hetkellä leviävään koronavirukseen verrattuna, mutta joitain yhtäläisyyksiä molemmista epidemioista ja toimenpiteistä voi johtaa: 1930-luvulla sairastuneet haluttiin eristää omiin oloihinsa, jotta tauti ei leviäisi hallitsemattomasti.
Tuberkuloosiakin pahempi asia oli kuitenkin kulman takana, sillä toisen maailmansodan alettua sairaala muutettiin pian sota- ja kenttäsairaalaksi. Talvisodan aikana Tiurussa hoidettiin puolet Suomen haavoittuneista, joten sairaala oli olennaisessa osassa huoltaen ja evakuoiden yli 20 000 sotilasta. Elämä sotasairaalana jatkui myös jatkosodan ajan ja pahimpien taisteluiden aikana sairaalaan päivittäin saapuneiden haavoittuneiden sotilaiden määrä laskettiin useissa sadoissa. Sodan jälkeen sairaala palasi takaisin alkuperäiseen tarkoitukseensa, eli tuberkuloosipotilaiden parantolaksi, josta se 1960-luvulla muuntui keuhko- ja reumasairaalaksi.
Tiurun sairaalan kolmas elämä koettiin vuosien 1993 ja 2012 välisenä aikana, jolloin rakennus toimi Joutsenon vastaanottokeskuksena. Tästä vaiheesta muistuttaa vielä sisäänkäynnin yläpuolella oleva kyltti. Tämän elämän jälkeen Tiurua on valitettavasti koetellut lähinnä säävaihtelut ja ilkivalta.
Vaikuttava kokemus
Saavuimme Tiurun sairaalalle Tiuruniemen kärjen suunnasta, eli hieman sivusta ja aloitimme rakennukseen tutustumisen sen parvekekulmauksesta. Tästä kulmasta nähtynä rakennus seisoi vielä ylpeänä ja kohtuullisen hyväkuntoisena. Lähinnä seinässä ollut varoituskyltti loi ennakko-odotuksia ja sai varomaan askeleitaan.
Päätimme suunnata kohti parvekkeita ja sairaalarakennuksen takaosaa, josta kiertäisimme sisäänkäynnin luokse. Jäimme toviksi ihailemaan sairaalarakennuksen pitkiä ja päistään pyöreitä parvekkeita, jotka tarjosivat varmasti aikanaan mahtavat näkymät Saimaan vesille. Rakennuksen ylimmän kerroksen parvekkeella on ollut tuulista, mutta ehkä juuri raikas ja havupuiden tuoksuinen tuuli on koettu parantavana keuhkosairailla tuberkuloosipotilailla. Niin tai näin, nyt nuo uljaat näkymät ovat käyttämättöminä – ellei rakennuksessa luvattomasti vierailevia seikkailijoita ja vandaaleja lasketa mukaan.
Takana olevan sisäänkäynnin ympärillä huomasi kuinka aika on alkanut syödä rakennusta hiljalleen: rappaukset ovat tippuneet ja ilkivallan jäljet näkyvät ikkunoissa sekä seinissä. Paikoin rakennus näyttää kuin sodan runtelemalta, vaikka juuri siltä Tiurun sairaala on aikanaan selvinnyt. Vuosien hoitamattomuus on jättänyt jäljet, joita tuskin koskaan pystytään korjaamaan, sillä sen verran paljon korjattavaa kolossaalisessa sairaalarakennuksessa olisi.
Kiersimme vielä sairaalarakennuksen etupuolelle ja pääsisäänkäynnin luokse, jonka laudoitetut ikkunat ja ovet antavat surullisen kuvan. Rakennusta katsellessa mieleen alkaa hiipiä alakulon tunteita: kaunis funkkismöhkäle kuihtuu ja rapistuu hiljalleen käyttämättömäksi. Luonto valtaa tilan takaisin porras ja seinä kerrallaan, kunnes päättäjillä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin purkaa rakennus – näin uskon rakennukselle käyvän, sillä sen verran hienolla tontilla Tiurun sairaala seisoo.
Saimaa-terveisin, Antti
