Viime viikonloppuna päädyimme ystäväporukassa suuntaamaan kohti Messilää ja Tiirismaan patikointireittejä, tavoitteenamme nauttia luonnosta ja ruskan väreistä. Alueelta löytyy paljon merkittyjä reittejä ja muitakin polkuja, joita yhdistelemällä voi helposti saada kasaan kymmenien kilometrien patikointikokonaisuuden. Meidän reittikokonaisuutemme koostui lopulta yhdistelmästä Messilän rinteitä, Tiirismaan kierrosta, erikoisia metsäreittejä sekä Suoreitin pitkospuisia polkuja.
Lahden seudulla paljon luontokohteita ja reittejä
Lahden seutu on yllättävän monipuolinen ja luonnoltaan monimuotoista. Patikoijille ja retkeilijöille se tarjoaakin monenlaista herkkua: alueelle ominaista on järvien, harjujen ja erityyppisten metsien sopusointu, jonka ansiosta retkeilijä saa kokea hienoja luontokokemuksia. Asikkalassa, Hollolassa ja Lahden kaupungissakin on monta luonnonsuojelualuetta ja retkikohdetta, joista siten valita itselleen sopiva luontokohde.
Hollolan puolella sijaitseva Tiirismaa osoittautui meille oivaksi kohteeksi kokea näitä kaikkia: Tiirismaan huippu itsessään on Etelä-Suomen korkein kohta (korkeus 223 metriä) ja Tiirismaan metsissä sijaitseva näyttävä Pirunpesä yksi upeimpia näkemiäni kalliomuodostelmia.
Tiirismaan vieressä sijaitseva Messilän laskettelukeskus taasen tarjosi huikeita näkymiä (ja jalkoja hapottavia nousuja) paljaiden rinteidensä ja Vesijärvi-näkymien ansiosta. Ja lopuksi, lähellä sijaitseva Soisalmensuo on pitkospuufaneille ehdoton vierailupaikka. Nämä kaikki kohteet ehdimme kokea reilun kymmenen kilometrin patikointireissumme aikana.
Lähtö- ja loppupisteenä Messilän laskettelukeskus
Patikointireissumme sai inspiraatiota Tiirismaa Trail -polkujuoksukilpailusta, joka hyödyntää reitteinään juuri Messilän rinteitä ja Tiirismaan metsiä. Kilpailun karttoja tutkimalla saimme ystäväni Vesan (jolla paikallistuntemusta ja -verta) opastamana kasattua oivan rengasreitin, joka lähtisi ja päättyisi Messilän laskettelurinteiden parkkipaikalle – tämä osoittautui loistavaksi valinnaksi ja olisi ollut vielä oivempi, jos Messilän ravintolat olisivat olleet auki retkemme päätteeksi.
Aloitimme retkemme nousemalla Messilän rinteiden huipulle – josta muuten on upeat näkymät viereiselle Vesijärvelle – ja ottamalla sieltä suunnan alas kohti Tiirismaan metsiä. Hyvin pian tulimme Tiirismaan kierroksen merkitylle polulle (punaisilla reittimerkeillä koristeltu), jota lähdimme seuraamaan. Karttaa tutkiessamme huomasimme siihen merkityn Pirunpesän, johon päätimme ottaa suunnan ja joka valikoitui ensimmäiseksi taukopaikaksemme. Hetken Pirunpesän jyrkkiä seinämiä ja ihmeellisiä kvartsiittikalliota ihmeteltyämme, jatkoimme eteenpäin pitkin Tiirismaan kierroksen merkittyä reittiä.
Pirunpesä on muuten helposti saavutettavissa kiitos hyvien opasteiden ja lyhyen etäisyyden Messilän parkkipaikalta, josta matkaa kertyi vain noin 2 kilometriä. Aika yllättäen matkamme kulki Messilän golfradan läpi, jossa patikointivarustuksemme tuntui kovin väärältä vaatetukselta, mutta joka opasteiden perusteella oli kuitenkin oikea reitti. Pirunpesä on muuten erittäin suositeltava kohde ja siitä kirjoitankin tarkemmin tulevassa postauksessa.
Pirunpesältä jatkoimme kohti seuraavaa valitsemaamme nähtävyyttä, Natura 2000 -verkostoon kuuluvaa Soisalmensuota ja sen ylittävää pitkospuureittiä. Sinne päästäksemme saimme poiketa Tiirismaan kierroksen reitiltä ja seikkailla vähemmän käytetyillä poluilla ja metsissä. Pian kuitenkin edessä alkoi näkyä avoimempaa maastoa ja vastaan tuli suolle ominainen tuoksu, joka on samaan aikaan raikas, kirpeä ja huumaava. Suon reunaa ja Suoreitin keltaisia reittimerkkejä seuraten saavuimme pian Soisalmensuon ylittäville pitkospuille.
Pitkospuita Soisalmensuolla
Soisalmensuon luonnonsuojelualue ja sillä sijaitseva suo on 34 hehtaarin kokoinen alue Tiirismaan lounaspuolella. Suon ylittävät pitkospuut sijaitsevat Iso-Tiilikkajärven eteläpuolella ja pääsy pitkospuille on hyvin lähellä asutusta. Pitkospuiden alkupäähän saapuessamme tiesin heti, että tämä osa patikoinnistamme olisi minun suosikkini.
Soisalmensuon ylittävät pitkospuut on rakennettu talkootyönä Hollolan ympäristöyhdistyksen toimesta. Vuonna 2003 rakennetut ja 2017 kunnostetut pitkospuut ovat yllättävän hyvässä kunnossa ja mukavan jämäkät. Pitkospuilta käsin suomaisema näyttäytyikin koko komeudessaan.
Keskellä pitkospuureittiä on sympaattinen taukopaikka puisen penkin kera. Siinä emme kuitenkaan päässeet lepuuttamaan patikoinnin rasittamia jalkojamme, sillä taukopaikan penkki oli reunojaan myöten täynnä – kaunis syyssää oli selvästi houkutellut suolle luontokokemuksia hakevia kanssapatikoijia. Päätimme siis jatkaa matkaamme kohti Tiirismaan huippua ja ansaittua lounastaukoa.
Lopuksi lounas Sepon suolla
Tässä vaiheessa olimme patikoineet noin kolmisen tuntia ja nälkä alkoi kaivertaa vähän jokaisen vatsassa. Päätimme priorisoida hyvän taukopaikan löytämisen kohdelistamme kärkeen ja tätä paikkaa saimmekin etsiä aika pitkän tovin: Tiirismaan metsissä ei ole oikein taukopaikkoja (Martan majan lisäksi), mikä on ehkä hieman yllättävää kun ottaa huomioon metsissä kävelevien ihmisten määrän.
Lopulta hyödynsimme ensimmäistä vastaantulevaa penkkiä, joka löytyi reittimme loppupuolelta. Tämä taukopaikka sijaitsi pienen suoalueen vieressä, joka kantoi nimeä Sepon suo. Lounaspaikkaa etsiessämme ohitimme muuten myös Tiirismaan televisiomaston, joka sijaitsee Tiirismaan mäen huipulla. Tämä huippu on samalla Etelä-Suomen korkein kohta, sijaiten 223 metrin korkeudessa.
Ansaitun lounastauon jälkeen päätimme ottaa suunnan kohti lähtöpistettämme, eli Messilän laskettelukeskuksen parkkipaikkoja. Vaihtelun vuoksi otimme suunnan kohti pohjoista ja Laaso-rinnettä, jonka kapuaminen oli retkemme viimeinen uurastus.
Jos Messilän rinteet tuntuvat lasketellessa lyhyiltä ja helpoilta, suosittelen niille kiipeämistä lumettomana ajankohtana. Nousu Messilän huipulle oli kohtalaisen hiostava ja jalkoja hapottava kokemus (voi tietysti olla, että vajaan neljän tunnin patikointi oli jo jättänyt jälkensä kehooni tai sitten en ole enää nuoruuden kunnossa). Hikisen loppurutistuksen kruunasi kuitenkin huipulta avautuvat näkymät, joita jäimmekin ihailemaan toviksi.
Lopulta oli pakko ottaa suunta autoillemme, sillä ajattelimme vielä vierailla Lahden Satamaraitilla ruokailun merkeissä. Tämä osoittautui huonoksi valinnaksi, sillä kaikki sympaattiset ravintolat olivat suljettuna. Ei siis auttanut kuin tyytyä muutamaan karjalanpiirakkaan ja reilun tunnin kotimatkaan Espooseen.
Patikointiretkemme oli kuitenkin mielestäni todella onnistunut: Tiirismaan reitit ja nähtävyydet pääsivät yllättämään oikein positiivisesti ja kymmenen kilometriä tuli kasaan helposti, vaikka paljon polkuja jäikin vielä tallaamatta. Pirunpesä ja Soisalmensuo ovat kohteita, joissa voisin piipahtaa uudestaankin – ehkä talvisella säällä – sillä molemmat ovat mielestäni upeita luontokohteita. Voinkin suositella Tiirismaan metsiä jokaiselle patikointinälkäiselle ja luontokokemuksia hamuavalle.
Patikointiterveisin, Antti
Ajatusmatkalla 