Tämä vuosi on ollut poikkeuksellinen monessakin mielessä. Olin puolet tästä vuodesta isyysvapaalla (helmikuusta elokuuhun) tyttäreni kanssa ja se luonnollisestikin määritteli arkea tekemisten ja näkemisten osalta. Moni asia tulikin koettua taaperon näkökulmasta, ikään kuin uusin silmin. Toisaalta, koronapandemia määritteli meidän kaikkien elämät uudella tavalla: yhtäkkiä arki ja askareet piti suunnitella uudestaan, sillä ympärillä velloivat pelottavat uhkakuvat.
Koronapandemian pahin kevätpiikki täällä Suomessa ajoittui juuri isyysvapaani aikaan, joten minuun se varmaankin vaikutti vähemmän kuin moneen muuhun, olinhan muutenkin jo kotona. Tuoreena isänä huoli oli kuitenkin suuri tyttäreni terveyden osalta ja otin varotoimet ja suojaukset alkuvaiheessa hyvinkin tosissani. Harrastukset ja retket saivat jäädä, mutta samalla mökkielämä koki uuden piristysruiskeen ja kotimme lähiympäristön metsät lintuineen tulivat mukavan tutuiksi.
Mökkielämää, suppailua ja patikointia metsissä
Mökistä tuli tänä vuonna hyvinkin tuttu koko perheellemme, vietimmehän siellä pitkiä jaksoja alku-, keski- ja loppukesästä. Tämä aika on varmasti ollut myös tyttärelleni mieleen, sillä hän on saanut viettää maksimaalisesti aikaa ulkona, leikkien hiekkalaatikolla, vedessä tai peuhaten mökin pihanurmella. Lämmin ja aurinkoinen kesä olikin otollinen ulkoiluun ja uskon tämän jättäneen tyttäreeni mukavan muistojäljen (hyttysten jättämien jälkien lisäksi) mökistämme.
Tulevina vuosina on helppo jatkaa perheen mökkireissuja, sillä taaperoelämä on tullut mökkiympäristössä jo kovin tutuksi. Arki ruokailun, vaippojen vaihdon ja saunomisenkin osalta asettui nopeasti uomiinsa, eikä sivistyksen houkutuksia ollut juurikaan ikävä. Ja jos hirsiseinät olisivat käyneet liian ahtaiksi, tarjosi mökin lähimetsät onneksi paljon yhteistä tutkittavaa patikointireissujen muodossa.
Minulle mökkimaisemat taasen mahdollistivat suppailuharrastukseni jatkamisen. Vaikka suppailemaan ei enää pääsekään aina kun toivoisi, jäi sille kuitenkin riittävästi aikaa esim. tyttäreni nukkuessa päiväuniaan. Mökkijärven kepeästi keinuvista aalloista sai siis taas nauttia laudan päältä katsottuna.
Ulkomaanmatkat jäivät tänä vuonna tekemättä, mutta Suomi ja varsinkin mökin lähiseutu osoittautuivat mukaviksi kohteiksi. Heinolasta löytyi monia kivoja päiväretkikohteita (esim. veikeä Dorkin puisto) ja toisaalta, pääsin myös kokemaan yhden uuden kansallispuiston, nimittäin Päijänteen kansallispuiston, sen Harjupolun muodossa. Samalla tuli myös vihdoin vierailtua Porkkalanniemellä (pitkäaikaishaaveeni), jonka eteläkärjessä patikoimme vaimoni kanssa 5-vuotishääpäivän kunniaksi (lue Pampskatanin piston päiväretkestä tästä).
Talveen saimme oivan ja lumisen startin perhematkalla Rovaniemellä sijaitsevaan Nova Skyland -hotelliin, jossa vierailimme sisältöyhteistyön merkeissä. Reissun aikana pääsimme nauttimaan lumisista maisemista, tutustumaan poroihin ja huskyvaljakkotoimintaan sekä tietenkin tapaamaan Joulupukkia. Nämä kaikki olivat luonnollisesti tyttärelleni (ja meille vanhemmillekin) upeita kokemuksia.
Uusia kuvakulmia
Tänä vuonna halusin uutta piristysruisketta kuvausharrastukseeni ja hankin kamerakalustooni uuden objektiivin lähi- ja sisäkuvausta varten (Nikkorin 10-20 mm laajakulmaobjektiivin) sekä DJI:n Mavic Mini -dronen ilmakuvailuun. Varsinkin drone antoi uutta inspiraatiota ja näkökulmia luontoretkille, avaten aivan uuden maailman lintuperspektiivissä.
Ja nyt kun lintuihin päästiin, niin koronarajoitukset käänsivät katseen lähiluontoon ja etenkin lintuihin, joiden tarkkailu vei minut mukanaan.
Kotipiha sekä kodin ja mökin lähimetsät aukesivat aivan uudella tavalla kun käänsin katseeni puiden latvoihin: lintujen elämän seuraaminen on kiehtovaa ja toisaalta myös rauhoittavaa (alla olevan kuvan varpuspöllö muuten pällisteli menoa mökkipihamme puustossa, eikä tuntunut lainkaan arastelevan ihmisiä). Lyhyitä pyrähtelyitä voisi seurata vaikka koko päivän, elleivät työvelvoitteet vaatisi jatkuvaa huomiota.
Vaikka tämä vuosi oli koronan takia hyvin erilainen, oli se silti ainutkertainen, sainhan viettää tyttäreni kanssa pitkän ajan isyysvapaalla ja nauttia tavallista pidempiä jaksoja mökin rauhasta. Tulevista vuosista ei voi oikein ennustaa, mutta jos tästä poikkeusvuodesta jotain opin niin sen, että perhe-elämä ja suomalainen luonto ovat vaalimisen arvoisia ja äärimmäisen arvokkaita asioita.
Alla vielä tunnelmia vuodelta 2020 kuvien muodossa. Mahtavaa alkua uudelle vuodelle ja olkoon vuosi 2021 hyvän olon kokemuksia täynnä.
Terveisin, Antti