ITE-taide on kiehtovaa. Se rikkoo perinteisen taiteen sääntöjä virkistävästi, provosoi ja parhaimmillaan yllättää katsojan ajattelemasta: ”Ai näinkin voi taidetta tehdä, onpa luovaa!”
Minä koin tuollaisen ajatuksen vieraillessani Heinolassa sijaitsevassa Dorkin puistossa, jossa Vesa Väänäsen työstämiä, metallista ja erinäisestä romusta synnytettyjä taideteoksia on ripoteltu koko puiston täydeltä kaiken kansan nähtäviksi.
Yhden romu on toisen aarre
Dorkin puisto on yhden miehen luovuuden kukinta. Se esittelee ITE-taiteilija Vesa Väänäsen vuosien ajan työstämiä teoksia, jotka hän on asetellut vehreään puistoon hauskojen nimien ja selitysten kera. Osa teoksista on esillä myös pihakadun varrella ja viereisen talon pihassa, joten taide-ekskursio kannattaa suunnata puistoa kauemmaksi.
Kun Väänäsen teoksia katsoo tarkemmin, tunnistaa niissä yksityiskohtia, jotka on rakennettu arkisista esineistä. Silmiin osuu vanhoja kanistereita, putkia, kylttejä ja keittiövälineitäkin, jotka ovat löytäneet yllättävän, mutta samalla luontevan elämän osana taideteosta. Mikä meistä monesta saattaa tuntua romulta tai kierrätykseen hylättävältä tavaralta, voi jonkun toisen silmissä sama esine olla uuden taideteoksen alku.
Puisto itsessään sijaitsee Heinolan keskustan laitamilla, Lintutarhan ja linja-autoaseman lähellä, joten sinne on helppo tehdä vierailu Heinolan kaupungissa käydessään. Puisto on aina auki ja siten sinne voi kävellä oman aikataulun ja fiiliksen mukaan.
Sopivaa nykykansantaidetta kaikenikäisille
Dorkin puisto sopii kaikenikäisille taiteen ystäville, eli vauvasta vaariin. Taidetta voi käydä ihmettelemässä vaikka keskellä yötä, sillä Dorkin puisto on aina auki, kuten puistojen tietysti kuuluukin. Tavallisissa puistoissa ei voi kuitenkaan törmätä parimetriseen tynnyrikirahviin, jättimäiseen hymysuuhun (”Pörssihaiden Pepsodent Pentti”) tai yksipyöräiseen teiden kuninkaaseen (”King of the road NOW”) , joten ulkoilmataidenäyttelyksi muutettu puisto on varsin ainutlaatuinen kohde.
Minä vierailin Dorkin puistossa perheeni kera, seuranani siis vaimoni ja tyttäreni. Vaikka me vanhemmat pidimme teoksista kovasti, tuntui puolitoistavuotias tyttäreni olevan Väänäsen teoksista eniten innoissaan. Montaa teosta tuli ihmeteltyä lähietäisyydeltä ja monessa olisi tehnyt mieli kiipeillä, sillä sen verran hauskan värisiä ja muotoisia ne hänen mielestään olivat. Ehkä Väänänen pitäisi palkata leikkipuiston suunnittelijaksi, sillä hänen taiteensa vetoaa varmasti luonnostaa uteliaiden ja taiteen saralta avoimien taaperoiden mieliin.
Dorkin puistosta poistuu hymy huulilla ja mieli inspiroituneena – näin minäkin tein. Jälkikäteen, kuvia katsellessani, sama hymy löysi takaisin kasvoilleni. Vierailumme Dorkin puistoon oli siis kaikin puolin mukava ja inspiroiva, ja uuden visiitin teemme varmasti seuraavalla Heinolan reissullamme, sillä inspiraatiota kaipaa aina, ja taidetta taitaa tulevien vuosien varrella tulla puistoon lisää.
Heinola-terveisin, Antti
P.S. Puistossa vieraillessani kävi ilmi, että tänä kesänä yhden teoksen osa oli varastettu (norsuteoksen toinen osa, eli vaaleanpunainen possu). Varkaan viemän teoksen kärsivää osapuolta katsellessani alkoi ärsyttää. Löytyykö aina joku idiootti, jonka pitää varastaa, rikkoa tai sotkea. On se vain sääli, ja oikeastaan erittäin kurjaa Vesa Väänäsen kannalta. Toivottavasti varkaus ei vähennä hänen rakkauttaan ITE-taiteen tuottamiseen ja voimme nauttia hauskan oivaltavista teoksista vastedeskin.
