Porkkala, ja sen pitkälle mereen ulottuva Porkkalanniemi, on melkoinen luontohelmi eteläisellä rannikollamme. 156 hehtaarin alueella pääsee nauttimaan monipuolisesta luonnosta ja maisemista, sillä sinne mahtuu niin synkkää metsää, jylhiä kallioita kuin saaristolaishenkistä merimaisemaakin. Viime vuosikymmenien aikana Porkkalanniemestä on muotoutunut ahkerasti vierailtu retkeilykohde ja se on etenkin retkeilijöiden, lintubongareiden ja kalastajien suosiossa.
Sodanjälkeinen miehitysaika on jättänyt Porkkalan alueelle jälkensä (vai pitäisikö sanoa, on jättänyt luonnon ilman ihmisjälkiä): Porkkalanniemi oli Neuvostoliiton hallinnassa vuosien 1944-1956 välissä, jolloin alue oli suomalaisilta kielletty (tarkkaan ottaen kyse oli vuokra-ajasta, eli parenteesistä, mutta se ei sinänsä muuta lopputulemaa). Tällä ajalla oli varmasti oma vaikutuksensa alueen luontoon ja asujaimistoon, rakensihan Neuvostoliitto alueelle bunkkereita ja muita rakennelmia tukemaan sotilastukikohtana toimimista.
Näistä ajoista on onneksi vierähtänyt jo yli puoli vuosisataa, joten luonto ja ihmiset ovat päässeet korjaamaan tehtyjä vahinkoja sekä tuomaan Porkkalanniemen kauniin luonnon jokaisen koettavaksi.
Porkkalanniemen eri reitit
Porkkalassa on kauniin monimuotoinen luonto ja se olikin ehdolla Suomen 40. kansallispuistoksi, jääden toiselle sijalle Hossan kansallispuistolle. Mutta jos ihan tarkkoja ollaan, on Porkkalalla ollut kansallispuiston status jo aikaisemmin, sillä ennen sotia ja Neuvostoliiton hallintaa, se oli yksi Suomen ensimmäisistä kansallispuistoista. Kansallispuiston asemaa ei kuitenkaan palautettu Porkkalanniemelle alueen palattua takaisin Suomelle.
Tämä ei ole kuitenkaan estänyt alueen kehitystä ja retkeilymahdollisuuksien parannuksia, ja viimeisten vuosien aikana reittejä sekä retkeilyinfraa onkin paranneltu ja uudistettu. Näiden muutosten ansiosta Porkkalanniemessä kulkee kolme merkittyä reittiä, jotka kaikki ovat melko suosittuja päiväretkien kohteina.
Näistä kolmesta reitistä Vetokannaksen taival on pohjoisin ja se seuraa Porkkalanniemen rauhallista luoteisreunaa 2,1 kilometrin matkan. Pampskatanin pisto suuntaa kohti niemen eteläkärkeä 1,4 kilometrin mittaisella pätkällä – joka kylläkin tuplaantuu kun kävelee takaisin lähtöpisteeseen. Nämä molemmat reitit yhdistää toisiinsa Telebergetin lenkki, joka on Porkkalanniemen keskivaiheita kiertävä, rengasmainen ja 2,2 kilometriä pitkä lenkki, ja jota kulkiessa saa tutustua upeisiin näkymiin alueen korkeimmalla kohdalla sijaitsevalla kalliolla.
Päiväretki Porkkalanniemen eteläkärkeen
Minä halusin tutustua Porkkalaan ja Porkkalanniemeen juuri luonnon monimuotoisuuden ja kiehtovan historian takia, mutta lyhyen suunnittelun jälkeen totesin, että kaikkia kolmea reittiä en mitenkään ehtisi kävellä päivän aikana – ellen ottaisi retkeä suorittamisen kannalta. Koska suuntaisimme Porkkalanniemeen yhdessä vaimoni kanssa, ajatuksenamme juhlistaa hääpäiväämme patikoinnin merkeissä, päädyimme valitsemaan vain yhden reitin, jonka kävelisimme ilman kiirettä ja kelloon vilkuilua.
Täksi reitiksi valikoitui Pampskatanin pisto, sillä sen varrella olisi tiedossa kauniita merenrantamaisemia ja mahdollisuuksia makoilla sileäksi hioutuneilla rantakallioilla – sekä juhlistaa tietenkin hääpäiväämme.
Rauhallisia kallioita ja merimaisemia
Aloitimme retkemme ajamalla Porkkalan portin pysäköintialueelle, josta pääsisi sekä Pampskatanin pistolle että Telebergetin lenkille. Puolen päivän aikaan siellä oli vielä tilaa ja saimmekin automme hyvälle paikalle lähelle porttia sekä Pampskatanin piston lähtöpistettä. Siispä reppu selkään ja suunta kohti luontopolkua sekä eteläistä kärkeä!
Polku Pampskatanille on erittäin hyväkuntoinen ja helppokulkuinen. Reitti on merkitty punaisin reittimerkein ja merkkejä on sopivan tiheästi, jotta seuraaminen on helppoa. Vierailupäivänämme Pampskataniin vievällä polulla oli paikoin paljon kävelijöitä, joten luonnon hiljaisuudesta ei päässyt merkittyä polkua tallaillessa nauttimaan.
Merikotkan keittokatokselle ja sen läheisyydessä oleville ruokailupisteille päästyämme, huomasimme kuinka suosittu kohde Porkkalanniemi oikein on: kaikki pöydät ja ruoanlaittopisteet olivat täynnä ja alempana rantaa näkyi kanssapatikoijia useita kymmeniä. Sen sijaan, että olisimme pitäneet tauon keittokatoksen tienoilla, päätimme jatkaa matkaa hieman sivummalle, pois merkityltä polulta, ajatuksenamme löytää rauhallinen rantakallio taukopaikaksi.
Hundkobbenia vastassa olevilta kallioilta se sitten löytyi, nimittäin rauhallinen rantakallio ilman muiden retkeilijöiden läsnäoloa. Tällä paikalla saimme nauttia auringonpaisteesta, retkieväistä ja meren kohinasta. Itse asiassa tuntui oudolta löytää noinkin rauhallinen paikka, kun kallioiden takana velloi kanssaretkeilijöiden suuri massa.
Kohti eteläkärkeä ja kallioista paluumatkaa
Vaikka rauhallisella rantakalliolla olisi voinut viettää koko päivän, päätimme kuitenkin jatkaa vielä kohti eteläkärkeä, jossa olisi tiedossa upeita merimaisemia. Matka eteläkärkeen on hieman haastavampi ja nousu kallioille sekä lasku merenrantaan saa reisilihakset sykkimään. Kallioisessa maastossa kävely palkitaan kuitenkin kauniilla maisemilla, jotka aukeavat heti huipulle päästyä.
Kuten arvata saattaa, suurin osa retkeilijöistä oli jäänyt suoraan kallioiselle huipulle ihailemaan maisemia, joten ruuhkaa olisi ollut taas tiedossa. Siksi päätimmekin jatkaa matkaa alas kallioilta ja kohti niemen kärkeä sekä merta, jossa saisimme nauttia merimaisemista rauhassa. Tälläkin kertaa, olimme lähes ainoat rantakallioille uskaltautuneet.
Ansaitun auringonpalvontahetken jälkeen päätimme aloittaa paluumatkan. Sen sijaan, että olisimme kävelleet samaa tietä takaisin, päätimme kulkea läntisiä rantakallioita myöten, jotta saisimme paremman kuvan Porkkalanniemen kuuluisista kallioista. Rantareitti osoittautuikin hyväksi valinnaksi, sillä saimme siten mukavaa vaihtelua mäntymetsässä kävelylle ja toisaalta pääsimme nauttimaan kauniista merimaisemista lähes Porkkalan portille saakka.
Vietimme Porkkalanniemellä kokonaisuudessaan noin viisi-kuusi tuntia taukoineen (taukoaikaa taisi olla reilusti yli puolet ajasta). Kävelyä tuli nelisen kilometriä, sillä loppumatkalla kuljimme kiertotietä rantakallioita seuraten.
Päiväretki oli kyllä meidän molempien (minun ja vaimoni) mielestä todella onnistunut ja ihastuimme kumpikin Porkkalanniemeen. Päiväretkikohteeksi Porkkalanniemi sopii siis erinomaisesti. Muut reittivaihtoehdot jäivät meiltä vielä kokematta, mutta onneksi Porkkalanniemeen pääsee helposti. Ja ehkä seuraavalla kerralla voisimme ottaa myös tyttäremme mukaan, sillä alue tuntui sopivan hyvin myös lapsille. Kohtaamme siis varmasti uudestaan Porkkalanniemi!
Porkkala-terveisin, Antti
P.S. Jos haluat tutustua tarkemmin Porkkalan historiaan, niin suosittelen tekemään virtuaalivisiitin Porkkala Parenteesi ry:n webbisivuille, jossa on kattava katsaus Porkkalan historiaan.
Ajatusmatkalla 