Espoon keskuspuiston 880 hehtaarin metsäalueesta löytyy kilometrikaupalla erilaisia reittejä ja polkuja, joita pitkin seikkailla. Ottaen huomioon Espoon keskuspuiston koon ja siellä risteilevien polkujen määrän, on hieman yllättävää, että keskuspuistossa on vain kaksi virallista (eli kaupungin ylläpitämää) luontopolkua. Tämä on mielestäni erikoista kun kyseessä on kuitenkin espoolaisittain merkittävä luontoalue, joka on monen (kasvavan) kaupunginosan ympäröimä.
Näistä kahdesta luontopolusta vanhempi sijaitsee Sunan ja Kuurinniityn kaupunginosien välissä ja kantaa nimeä Tikankierros (toinen on nimeltään Olarin terveysluontopolku, jossa vierailin viime vuonna). Tähän Tikankierroksen reittiin kävimme tutustumassa lokakuisena sunnuntaina, tavoitteena nauttia luonnosta ja keskuspuiston tarjonnasta koko perheen kera.
Taustaselvityksiä ennen metsäretkeä
Jos Espoon keskuspuiston luontopolkujen määrä yllätti, niin vielä enemmän yllätyin siitä, kuinka vähän tietoa Tikankierroksesta on saatavilla Espoon webbisivuilta. Tovin googleteltuani löysin vain muutaman kappaleen mittaisen kohdekuvauksen ja kehnoja linkkejä. Onnekseni törmäsin kuitenkin Espoon Palvelukarttaan ohjaavaan linkkiin, josta aukesi suht hyvä karttakuva Tikankierroksen reitistä ja sijainnista (voit avata kartan tästä), alla myös reittikuva Tikankierroksen varrella olevasta taulusta, joka on huomattavasti informatiivisempi.
Tikankierros on rengasreitti ja sen pituus on Espoon webbisivujen mukaan 5 kilometriä (Visit Espoo kertoo reitin pituudeksi reilut 3 kilometriä). Monet reitillä käyneet ovat raportoineet kierroksen jääneen noin kolmeen kilometriin, joten otin yhdeksi tavoitteekseni pysyä merkityllä polulla ja siten varmistaa Tikankierroksen pituuden kelloni navigaattorilla.
Tuohon edellä mainitsemaani palvelukarttaan ei muuten ole merkitty Tikankierroksen alkupistettä, saati reitillä olevia kohdetauluja, mutta nämä olivat nähtävillä reitin alkupisteellä olevassa taulussa (josta kuva yllä).
Tikankierrokselle voi poiketa useasta eri kohdasta, sillä reitti kulkee monin paikoin hiekkaisten ulkoiluväylien vieressä. Luontokokemusta tuskin haittaa eri järjestyksessä koetut rastit/kohteet, saati miten päin reitin kiertää, ja tämä voi muutenkin palvella eri suunnista tulevia.
Me suuntasimme Tikankierrokselle sen lähtöpisteen kautta, joka sijaitsee lähellä Sunan Huuhkajaporttia (tyylikäs sisääntuloportti keskuspuistoon lähellä Alakalliontien päätä). Autolla saapuvien kannattaa jättää autonsa Alamäentien parkkipaikalle (jossa on noin parikymmentä parkkipaikkaa) ja kävellä siitä Huuhkajaportille. Toinen mahdollinen aloituspiste on Kuurinniityn puolella, jonne autolla tulevien kannattaa merkata osoitteeksi Hopearinne. Tätä kautta tulevat aloittavat reitin nelosrastilta.
Mutta nyt itse luontopolulle ja sen nähtävyyksiin!
Vaihtelevaa metsämaastoa ja hieman pitkospuita
Tikankierroksen alkupiste on noin viidensadan metrin kävelymatkan päässä Alamäentien parkkipaikalta ja sen ensimmäinen rasti on Mössenkärrin lammella. Tämä vanhan pellon päälle syntynyt lampi on nykyään vesilintujen valloittama ja lammella voikin tavata erilaisia sorsalintuja sekä mustakurkku-uikkuja. Vierailuhetkellämme siellä uiskenteli paljon sinisorsia, jotka tulivat oitis kärkkymään huikopalaa. Ilmeisesti sorsat ovat saaneet naposteltavaa retkeilijöiltä, sillä sen verran vilkkaasti ne polskuttelivat jokaisen kävelijän suuntaan.
Tovin Mössenkärrin lampea ihailtuamme, otimme suunnan kohti seuraavaa rastia, jonne päädytään myötäpäivään kulkien. Tikankierroksen luontopolku on muuten merkitty selkeästi puihin maalatuilla keltaisilla reittimerkeillä. Näitä merkkejä on sopivan tiheästi ja selkeästi, joten reitiltä on oikeastaan aika vaikea eksyä.
Tikankierroksen luonto on mukavan vaihtelevaa ja kumpuilevaa. Paikoin ollaan tiheässä metsässä ja toisinaan talsitaan vetisen ja rehevän maan yli pitkospuita pitkin. Reitin varrelta löytyy kaunista korpimaisemaa, vanhaa peltoa ja niittyä (Rönnängenin niitty), avokallioita ja kauniita puroja. Kolmen kilometrin aikana saakin mukavan kattauksen suomalaisen luonnon monimuotoisuuteen.
Sanotaan muuten, että Tikankierroksen reitti seuraa vanhoja metsäpolkuja. Tätä ei oikein huomaa metsässä kävellessään, sillä matkan varrella ei ole minkäänlaisia jäänteitä historiasta (tai sitten emme näitä huomanneet).
Näin syyskeleillä reitti oli paikoin hyvin mutainen, mutta veikkaa tämän johtuvan osin maastopyöräilyn suosion kasvusta. Ainakin osaan reitistä olivat renkaat syöneet maanpinnan rikki ja jättäneet jälkeen melkoisen mutaisia uria.
Kolme kilometriä suomalaista metsämaisemaa
Palataanpa vielä tuohon Tikankierroksen reitin pituuteen. Kuten mainitsin aikaisemmin, niin otin tehtäväkseni varmistaa reitin pituuden. Kelloni GPS-tietoja tutkiessani on pakko myöntää, että Tikankierroksen kokonaismitaksi tulee aika tasan 3 kilometriä. Tähän päälle voi laskea reilun kilometrin edestakaisen matkan autolle, mutta se ei mielestäni ole osa virallista reittiä.
Kokonaisuudessaan Tikankierrokseen kului perheeltämme aikaa noin kaksi tuntia (ilman evästaukoa). Retkeilyyn tottunut aikuinen voi kävellä reitin läpi tunnissa, mutta lapsiperheen kannattaa varata matkaan tupla-aika. Reitti sopii mielestäni kuitenkin hyvin myös pienille lapsille, vaikka se onkin paikoitellen aika mäkistä ja vaikeakulkuista. Ainakin meidän 2-vuotias viihtyi luontopolulla hyvin ja suorastaan innostui etsimään reittimerkkejä ympäröivistä puista.
Tikankierros oli siis kaiken kaikkiaan oikein onnistunut luontokohde meidän perheellemme (minun ja vaimoni lisäksi matkassa oli 4 kk ja 2-vuotias tyttäremme) ja voin kyllä suositella sitä luontokokemusta janoaville.
Syysterveisin, Antti
Ajatusmatkalla 