Pääsin vihdoin vuosittaiselle vierailulleni Suomenojan lintualtaille. Tätä reissua olin suunnitellut loppukeväälle, jolloin aluetta ympäröivä luonto ei olisi vielä niin rehevää ja vehreää (mikä olisi mahdollistanut lintujen helpomman havainnoinnin) ja toisaalta alueella pesivä linnusto kilpailisi sopivasta kumppanista, antaen siten meille lintutarkkailijoille mukavasti katsottavaa, mutta erinäiset työ- ja perhe-elämän kiireet viivästyttivät tätä reissua noin kuukaudella.
Nyt kun vihdoin pääsin Suomenojan lintualtaiden lintuparatiisiin, niin täytyy myöntää, että kokemus oli taas aivan loistava ja kaiken odotuksen arvoinen! Muutaman tunnin mittaisen reissun aikana havaintovihkooni tarttuikin mukavasti lajeja sekä varsinkin monia poikasia elämänsä alkutaipaleilla, ja kesäisessä säässä kävely rentoutti myös vauvaelämän pehmentämiä aivoja.
Mielestäni Suomenojan lintualtaat ovat erittäin ainutlaatuinen paikka, mikä mahdollistaa helpon irtioton urbaanista arjesta ja monen linnun tarkkailun yllättävän lähietäisyydeltä. Naurulokien korviahuumaava raakunta ja ruokokerttusten sekä muiden pienempien lintujen sirkutus saa tuntemaan kuin olisi saapunut aivan toiseen maahan: tällaista äänimaisemaa kokee harvoin – jos koskaan – urbaanissa ympäristössä.
Monenmoisia poikasia ja vauhdikkaita naurulokkeja
Suomenojan lintualtailla on monimuotoinen luonto ja siellä pesii useita Suomessa sekä maailmallakin uhanalaisia lintulajeja. Näistä harvinaisemmista lajeista näin tällä reissullani useita mustakurkku-uikkuja ja mukavan määrän punasotkia sekä myös muutamia harmaasorsia ja liejukanoja. Varsinkin liejukanan poikasten katselu tuotti iloa, sillä laji on nykyään Suomessa harvinainen.
Liejukanan poikasten lisäksi myös moni muu laji oli saanut mukavan katraan poikasia. Altaan vesissä näkyikin mm. nokikanan, sinisorsan, telkän ja mustakurkku-uikun poikasia, joiden puuhastelua oli mukava seurata.
Suomenojan lintualtaita kiertäessä ei voi kuitenkaan välttyä naurulokeilta, niitä kun on siellä tuhatmäärin. Naurulokkien äänen kuulee jo kaukaa ja se dominoi alueen äänimaisemaan surutta. Paikoin myös taivas on lähes valkoisenaan naurulokeista niiden ajaessa ei-toivotut vierailijat pois alueelta tai muuten vain nahistellessaan keskenään. Taitavan lentäjän seuraaminen on kiehtovaa ja samalla myös koukuttavaa. Lentoa voisi seurata helposti koko päivän.
Ehdin tällä visiitilläni kiertää Suomenojan lintualtaiden rengaslenkin kahteen kertaan viivähtäen muutamassa kohdassa vähän pidempään. Reissu oli mielestäni oikein onnistunut ja muistutti taas kerran miksi sinne on niin mukava mennä. Taidan vielä tehdä toisen reissun loppukesän tai syksyn tienoilla, ennen lintujen syysmuuttoa. Ehkä silloin tarttuu taas uusia lajeja havaintovihkoon?
Luontoiluterveisin, Antti
Ajatusmatkalla 