Joillain työmatkoilla kohdemaahan ehtii tutustua lähinnä lentokoneen tai taksin ikkunasta. Jos työreissun aikataulu on tiukka, saattaa kauneimmat maisemat nähdä korporaatioesitysten välikalvoilta tai kollegan läppärin taustakuvasta. Tällaisilla reissuilla siirtymäaika taksilla, junalla tai muulla kulkuneuvolla kannattaakin hyötykäyttää maisemien ja kohdemaan paikalliselämän observointiin.
Minun viimeisin työreissuni suuntautui Kööpenhaminaan ja päiväreissujen tavoin se oli pitkälti toimisto- ja lentokenttäelämän yhdistelmää. Onnekseni päivä oli sään puolesta suosiollinen ja havahduinkin ihailemaan Kööpenhaminaa ilmasta ja maasta käsin – reissu ei siis mennytkään pelkissä kalvosulkeisissa.
Tutusta kohteesta illaksi kotiin
Kööpenhamina ei ole minulle mikään uusi kohde. Olen reissannut Helsingin ja Köpiksen väliä vuosien varrella noin tusinan verran, joten matkasta on tullut osin pakkopullaa eikä reissaamisen vaki-iloista ole aina tajunnut nauttia. Näitä ilonhetkiä ovat tietenkin: hetki ennen lentokoneen laskeutumista (liito kohdemaan yläpuolella ihmetellen alla näkyvää – erilaista ja samaan aikaan kiehtovaa – maisemaa), matka toimistolle/asiakkaalle/hotellille (aina mahdollisuus tutustua paikalliseen maisemaan, kulttuuriin ja ihmisiin sekä saada hyviä paikallisvinkkejä) ja paluumatkan aloitus lentokentältä (hengähdyshetki ja valmistautuminen kotiinpaluuseen, joka tuntuu aina yhtä hyvältä).
Perinteisesti Köpiksen reissuillani matkustaminen ja siirtymät paikasta toiseen ovat menneet auto-pilotilla, joten näihin yllä mainitsemiini seikkoihin ei ole tullut kiinnitettyä huomiota. Tällä reissulla päätin kuitenkin toisin ja sainkin tuotua lisämaustetta ja fiilistä – sekä vähän uutuuden intoakin – tuttujen rutiinien rinnalle. Alla siis tunnelmia Köpiksen päiväreissulta työmatkaajan silmin.
Työmatkustusterveisin, Antti
Yksi kommentti artikkeliin ”Kööpenhamina työmatkaajan silmin”