100 vaipanvaihtoa

Kolme viikkoa sitten koin tähänastisen elämäni merkittävimmän hetken: tulin isäksi saadessani todistaa esikoiseni syntymää. Tuo perjantai-ilta tapahtumineen on tatuoituna syvälle mieleni sedimenttikerroksiin, enkä sitä usko koskaan unohtavani. Viimeisten viikkojen yksityiskohdat alkavat kuitenkin hiljalleen kadota unohdusten valtamereen.

Vauvakuplassa eläessä olennaisin tuntemus onnen rinnalla on väsymys ja se ei ole helpottanut ainakaan näiden kolmen viikon aikana, vaan päinvastoin siitä on tullut läheinen tuttu – vähän kuin naapuri joka ei koskaan tervehdi mutta on alati läsnä. Moni asia on siis kadonnut mielestä puhtaasti väsymyksen ansiosta ellei niitä ole kirjoittanut ylös tai kuvannut kameralla. Nyt kun ensimmäinen jaksoni isyysvapaata alkaa olla takana, on aika katsoa taaksepäin ja pohtia mitkä ovatkaan tämän kolmeviikkoisen ajan konkreettisimmat mieleen jääneet asiat.

Statistista tärkeäksi huoltohenkilöksi

Jokainen isän rooliin päässyt tietää, että isä on luonnollisesti statisti ensimmäisten viikkojen ajan. Meidän isähahmojen tärkein tehtävä on äidin ja vauvan auttaminen sekä kodin ylläpito, sillä imettämäänhän isä ei pysty – äiti on ravinnon ja turvan tuojana se vauvan tärkein henkilö. Paikoin saattaa tuntua, että sisällöntäyteinen vaippa on se konkreettisin asia, joka vastasyntyneestä vauvasta irtoaa isälle ensimmäisten viikkojen aikana, mutta kyllä isän ja vauvan suhteeseen sisältyy paljon muutakin.

Isä on vauvan elämän ensiviikkoina statisti, joka mahdollistaa muuten niin tärkeiden asioiden toteutumisen, eli ruoan toimittamisen (imetys) ja nautinnollisen nukkumisen (vaipan nopea tyhjentäminen ja nukuttaminen). Siinä sivussa on tärkeätä huolehtia imetyskoneen (eli äidin) ruokkimisestä ja hellimisestä, jotta vauva saa tarvitsemansa huomion. Tässä mielessä isän rooli onkin olennainen huoltohenkilönä ja äidin apuna. Tämän kuin sisäistää, niin isähenkilö saa myös toimilleen arvokasta merkitystä.

Vaipanvaihtoja ja sylielämää

Mutta palataanpa takaisin vaippoihin. Sanotaan, että vaatii 10 000 toistoa tullakseen jossain asiassa maailmanluokan taitajaksi. Väitän, että vaipanvaihdossa vähempikin määrä riittää. Muistan vielä ensimmäisen vaipanvaihtoni synnytyssairaalassa ja kuinka hitaasti se sujui kädet täristen. Muutaman päivän jälkeen homma kuitenkin alkoi jo sujua kohtalaisesti ja tänään – yli sadan vaipanvaihdon jälkeen – meikäläisen toimintaa voisi jo verrata F1-tallien renkaanvaihto-operaatioon. En ole vaihtoaikaa kellottanut, mutta kyllä me vauvan ja vaimon kanssa selviämme siitä ripeästi yhteistyöllä.

Vaipanvaihdon ohella sylielämä on ollut se toinen konkreettinen mieleenjäänyt asia isyysvapaani ajalta. Vauva ilmaisee mieltään milloin väsymyksen, vatsakipujen tai nälän takia ja noista kahteen ensimmäiseen isä voi tarjota apua sylielämän kautta: jos vatsassa kipristelee, niin vauva laiskiaisasentoon ja käppäilemään ympäri taloa paukutteluääniä odotellen; jos uni ei meinaa tulla ja kiukuttaa, niin vauva syliin ja hetken heijailun jälkeen tuhinaääniä voi jo alkaa kuulua.

Kuinka monta vaippaa sitten ehtii vaihtaa kolmen viikon isyysvapaan aikana? Suunnilleen sataan vaippaan pääsee jo kahdessa ja puolessa viikossa – kyllä, kirjasin ylös ja laskin vaippojen vaihtojen määrän insinöörimäisyyttäni ja toisaalta pysyäkseni kärryillä vaipanvaihtoväleistä. Ensimmäisinä viikkoina meidän prinsessamme tuotti sisältöä keskimäärin 7-8 kertaa päivässä, vauhdin hieman taantuessa kolmannelle viikolle mennessä. Sata vaipanvaihtoa kilahti mittariin kuitenkin jo 15. päivänä syntymän jälkeen.

Paluu arkeen ja siirtyminen samalla pois vauvakuplasta

Se miksi tuo otsikossa kuvaamani lukema on minulle ajankohtainen, johtuu juuri päättyvästä kolmen viikon isyysvapaasta, jonka viimeinen päivä on tänään. Edessäni on paluu takaisin työelämämään ja samalla irtautuminen siitä arjesta ja ihanasta kuplasta, jossa lapseni on kaiken keskipiste. Vaikka kolme viikkoa tuntuu lyhyeltä ajalta, pääsee siinä täydellisesti eroon työminästään. Samalla saa luotua arvokkaan suhteen lapseensa viettäessään 24/7-elämää vauvan ehdoilla.

Minulle tämä kolmeviikkoinen isyysvapaan aika on ollut äärimmäisen arvokasta ja varmasti unohtumaton. Kiitos sen järjestymisestä työnantajalleni ja pomolleni, sillä järjestelyt menivät todella helposti. Vaikka väsymys painaa mieltä, se unohtuu sillä sekunnilla kun vauva kääntää nappisilmänsä kohti kasvojani ja katsoo suu pyöreänä ihmetyksestä isäänsä. Se hetki pysähdyttää maailman ympärilläni, eikä mikään muu tunnu tärkeältä.

Isyysvapaaterveisin, Antti