Siitä on nyt kolmisen kuukautta kun muutimme Punavuoren city-elämästä Espoon vehreyteen, jossa aiemmasta city-elämästä muistuttavat lähinnä pihalla loikkivien kaupunkilaisjänisten espoolaiset serkut. Muutoksen myötä on tullut tutuksi moni pihapiirissä liikkunut eläin – jänisten ollessa suosikkibongailujen joukossa.
Kolmen viikon isyysvapaani alkaa olla lopuillaan, mutta sen aikana on jäänyt mukavasti aikaa istua kotisohvalla ja tarkkailla pihapiirin elämää. Vaikka vastasyntyneen vauvan hoito on lähes ympärivuorokautista (vauva vaatii ruokaa, unta, vaippojen tyhjennystä ja apua vatsavaivoihinsa säännöllisin väliajoin), on isähommien rinnalle jäänyt kuitenkin aina tunti tai toinen sieltä täältä vapaaksi ja ne on ollut mukava käyttää takapihan eläimien tarkkailuun (okei, olen myös katsonut paljon elokuvia ja futista, mutta usein on katse löytänyt myös luonnon pariin).
Takapihamme vakituisia vieraita ovat lukuiset harakat ja pienemmät talvilinnut sekä oravat, mutta myös alussa mainitut jänikset, joiden talvinen vakioreitti tuntuu kulkevat aivan kotimme seiniä myötäillen.
Jänisten jälkiä ja harakoiden sukelluksia
Jänikset ovat omineet piha-alueemme ja ne ehtivät herkutella pitkään kotipihamme kasvistolla ennen lumen tuloa. Vielä marras-joulukuun taiteessa keskellä pihaa nököttävä jäniskolmikko oli aika tyypillinen näky, mutta lumen tulo on ajanut jänikset paremmille ruokailuapajille.
Jänisten elämää olisi kiehtova seurailla, mutta näin talviaikaan vemmelsääret pysyvät mielellään piilossa. Jokainen aamu kuitenkin paljastaa jänisten reitin pihamaalla, sillä alati uudistuva lumipeite on yölliselle liikkujalle armoton. Olenkin oppinut, että hämärän tullessa kannattaa asettautua ikkunan ääreen (toisinaan myös vauva kainalossa) ja odottaa ensimmäisen uskalikon saapumista.
Jos jänikset ovat talviaikaan piilossa, on toinen laji huomattavasti avoimempi liikkeissään. Harakoilla on ainakin näin talviaikaan tapana kierrellä pihasta toiseen ja kokoontua porukalla kulloinkin keskeisen puun oksille tai latvaan raakkumaan. Harakoiden elämää onkin mukava tarkkailla, sillä ne vaihtavat paikkaansa useasti, lentää liihottavat matalalla ja rohkeimmat uskaltautuvat aina ikkunalaudalle asti. Samalla saan ihailla harakoiden näyttäviä sukelluksia puiden latvoilta niiden lähtiessä lentoon.
Näköalan vaihtelua
Isyysvapaa on ollut mahtavaa aikaa tutustua omaan lapseen ja se on ollut samalla myös hienoa aikaa tyhjentää mieltä ja rentoutua työn kiireistä vauva-mindfulnessin kautta. Totta kai väsymys on valtava heikosti nukuttujen öiden jälkeen, mutta niin se väsymys seuraa varjon lailla työelämässä oleviakin.
Minulle paras rentoutumiskeino on ollut kotipihan luonnon tarkkailu. Lintuja voisi seurata päivät pitkät, mutta myös paikallaanoleva ja samalla aikaa muuttuva luonto vie huomion. Tämän talven lumisadetta täynnä oleva alkuvuosi on muuttanut ikkunan takaista tuttua maisemaa joka päivä ja jokaisena aamuna kotisohvalta aukeava maisema onkin ollut hieman erilainen. Myös auringon pilkahtaessa lumikinosten varjot muovaavat maisemaa taianomaiseksi – vielä kun siihen hetkeen pysähtyisi pullea jänis, niin kotiluontohetki olisi täydellinen.
Kolmen viikon isyysvapaatani on jäljellä enää puolisen viikkoa ja tuntuu, että tämä vauva-aika on mennyt kuin siivillä. Nämä viimeiset täydet isyysvapaan päivät haluaisinkin nauttia pikkuisen tuhinaa kuunnellen ja nappisilmiä katsellen lähiluonnon rauhassa.
Isyysvapaaterveisin, Antti
Ajatusmatkalla 