Matka isyyteen

Sinä iltana tuntui kuin universumi olisi kutistunut yhteen huoneeseen. Aika muutti muotoaan ja pienen hetken sekunnitkin pysähtyivät todistamaan maailman suurinta ihmettä. Tai en tiedä, saattoi se hetki olla pitkäkin, sillä heräsin todellisuuteen vauvan ensirääkäisyn hetkellä onnenkyyneleen vieriessä poskeani pitkin.

Minusta oli tullut isä ja edessäni oli reilut kolmisen kiloa täyttä rakkautta – kovaäänistä ja sätkivää, mutta sitäkin täydempää rakkautta. Miten siinä voi miettiä muuta kuin elämän ihmeellisyyttä?

Koin toisen pysähtymisen hetken tyttäreni ottaessa kiinni sormestani. Kuinka paljon voimaa voi vastasyntyneellä olla? Aikaa syntymästä oli jo ehtinyt vierähtää pienen tovin verran ja maailman ihmeet alkoivat kutkuttaa vastasyntynyttä. Tuo ote liimasi minut kokonaan ikuisuudelta tuntuvaan hetkeen, jonka koin synnytyssairaalan huoneessa istuessani vastasyntyneen tyttäreni toimia ihmetellen.

Vauva-arkea ja väsyneitä silmiä

Sinä iltana alkoi uusi ja elämänmittainen matka, jännittävä, mutta samalla äärimmäisen onnellinen matka, jonka keskiössä välkkyi lause ”Minusta on tullut isä”. Tyttäreni opetellessa elämän aakkosia, saisin minäkin – vaimoni tavoin – kokea uusia ja ihmeellisiä asioita jokainen päivä.

Tiedossa olisi varmasti lyhyitä unia ja kroonista väsymystä, mutta samalla ihmeellisiä hetkiä ympäröivästä maailmasta oppia imevän pikkuisen toimia seuraillessa. Tätä se elämä taitaa olla seuraavat kuukaudet: nuku, syö, vaihda vaipat ja sama uudestaan. Mutta niin vain ovat muutkin isät selvinneet hengissä alkuviikkojen ja -kuukausien rumbasta.

Vaihtelua matkoihin ja retkiin

Ajatusmatkalla-blogi saattaa saada tyttärestäni uuden seikkailijan jakamaan kokemuksiaan ja tunnelmiaan lapsiperspektiivistä. Siten matkat sekä patikointi- ja suppailureissut saavat myös uuden ulottuvuuden kun mukana on maailmaa eri lailla kokeva ja näkevä pieni ihminen. Tämä jää nähtäväksi, mutta ennen sitä minun seuraavat reissuni suuntaavat kohti vaipan vaihtoa, josta tullee lähiviikkoja armotta dominoiva rutiini.

Tuorein isäterveisin, Antti

P.S. Lapsemme syntyi Espoon Sairaalan synnytysosastolla ja olenkin ikuisesti kiitollinen Espoon Sairaalan ja Jorvin kätilöille. Heidän apunsa synnytyksessä sekä Jorvin Perhepesässä oli todella arvokasta ja antoi valtavasti oppia vauvan hoidosta sekä mallia uuden elämämme ensiaskeleille.