Puoli viikkoa Bukarestissa: työntekoa ja kaupunkielämää

Syyskuun alku, ilmassa kuuman kesän jäänteitä, taksikuski ohjaa kolhuista Dacia-autoansa ruuhkaisilla kaduilla samalla kun paikallinen radiohumppa siivittää matkaamme.

Olen hetki sitten saapunut Bukarestin Henri Coandăn lentokentälle, josta siirtyisin taksilla kohti väliaikaista kotiani, Radisson Blu Hotel Bucharestia, neljän päivän työreissun ajaksi. Lentokentän ulko-ovesta astuessani hätkähdän kesäisen kuumaa säätä: lämpömittari kurkottaa +32 lämpötiloja, joten kokisin hiostavan flashbackin kesän kuumuuteen.

Toinen kerta Bukarestissa

Suuntasin Bukarestiin työmatkan merkeissä. Tiedossa olisi tiukkoja ja pitkiä päiviä, mutta illoille jäisi jonkin verran vapaata ja toisaalta saisin mahdollisuuksia tutustua kaupunkiin sekä sen tunnelmaan kollegoideni kanssa. Tämä oli toinen matkani Romanian pääkaupunkiin, edellisen ollessa reilu vuosi sitten kesälomani päättänyt päivävisiitti (lue reissusta tästä). Tällä kertaa pääsin tutustumaan kaupunkiin paremmin.

Vanhankaupungin tunnelmaa

Bukarestilla on pitkälle ulottuva historia ja sen jäänteitä voi ihailla kaupungin sympaattisessa vanhassakaupungissa, jossa vanhimmat rauniot juontavat useiden satojen vuosien taakse. Asuntokanta vanhassakaupungissa on pääosin yli 200-vuotista (kaupungin vanha talokanta kärsi suuresti vuoden 1847 Suuresta tulipalosta), joten mukulakivikatuja kävellessä kannattaa nostaa katse jaloista, sillä rakennukset ovat täynnä kauniita yksityiskohtia.

Teimme työporukallamme vanhankaupungin kierroksen muutamana iltana ja näiden aikana pääsimme mm. maistelemaan romanialaisia viinejä Industry Wine Barin kodikkaassa tunnelmassa ja toisaalta opimme Ceaușescun aikaisesta Romaniasta paikallisten kollegoiden tarinoita kuunnellessa. Reissun aikana tuli myös aterioitua muutamissa ravintoloissa ja näistä selvästi parhaimmat (sekä paikallisten suosittelemat) olivat Primus sekä Simbio.

Primuksen bistroruoka ja -tunnelma sekä loistava asiakaspalvelu saivat meidän käymään siellä joka päivä. Omaksi ruokasuosikikseni listalta nousi Power Burger (ns. naked burger ilman sämpylöitä), joka oli kyllä todella maukas kokonaisuus. Simbio on taasen tunnelmallinen ravintola vanhastakaupungista koilliseen ja sen sisäpihan omenapuiden katveessa oli mukava nauttia herkullista ruokaa hyvässä seurassa.

Koska lämpötila Bukarestissa oli päivisin yli +30 astetta, päätti monet meistä hyödyntää hotellimme uima-allasaluetta. Päivän päätteeksi oli mukava rentoutua aurinkotuolissa ja makustella päivän antia. Pieni pulahdus taasen vilvoitti sopivasti.

Yllätyskäänteitä lentojen osalta

Matkustaessa tiukalla lentoaikataululla voi eteen tulla yllättäviä käänteitä ja muutoksia, jotka pakottavat improvisoimaan. Tällä reissulla yllätyskäänteitä aiheutti (kuulemma) raju sää, jonka seurauksena useisiin lentoihin tuli viivytyksiä. Sääongelmien takia KLM:n lento Bukarestista Amsterdamiin myöhästyi lähes kolme tuntia, jolloin myös minä myöhästyin jatkolennoltani Helsinkiin. Seuraava lento olikin vasta seuraavana aamuna, joten reissuun tuli valitettavasti yhden yön lisä.

Mutta sellaista se nykyajan lentomatkustaminen on: kiristyneet aikataulut jatkolentoineen ja yllätyksineen pakottavat matkustajan mukautumaan muutoksiin – piti siitä tai ei. Lento-olosuhteita emme voi muuttaa, mutta oma suhtautumisemme sen sijaan on avainasemassa siinä, miten mukaudumme matkan aikana tulleisiin yllätyksiin.

Myönnän, että myöhästymiset, huono asiakaspalvelu ja -kokemus KLM:n kanssa sekä hotellin etsintä Amsterdamissa väsyneenä aiheuttivat hammasten kiristystä. Onneksi kollegoiden kanssa ylläpitämämme hurtti huumori sai meidät kaikki pysymään järjissämme.

Minut viimeisen aamulennon auringonnousu sai viimeistään rentoutumaan: auringonsäteiden paijaillessa paksua pilvipeittoa alkoivat kotimatkan tuskanhetket unohtua sitä mukaan, mitä lähemmäksi Suomen maaperä meitä lähestyi. Tuntui, että minun yksittäiset lentoyllätykset ovat mikrotason ongelmia, eivätkä järkytä maailmankaikkeuden tasapainoa. Aurinko nousee edelleen joka aamu ja sen tarkkailu saa palautettua omat matkahaasteet oikeaan perspektiiviin.

Terveisin, Antti