Tukholman risteily lapsiperheen (ja isäihmisen) näkökulmasta

Tukholman risteily, tuo klassikko, jonka jokainen on varmasti jossain vaiheessa elämäänsä kokenut. Oli sitten kyseessä abi-risteily, opiskeluaikojen reissu, varttuneen iän matka tai lapsena koettu nostalginen meriseikkailu, jokaisena elämänvaiheena matka on aika lailla erilainen.

Kun matkan muuttujiin lisätään perheaspekti ja pienet lapset, saa klassikko jo ihan uudenlaisia värejä pintaansa. Enää ei voikaan keskittyä omiin mieltymyksiin, vaan matka tehdään lasten ehdoilla.

Reilut 40 tuntia tehokasta leikkiaikaa

Lyhyt lapsiperheen risteily on intensiivinen kokemus. Sitä ei mielestäni voi verrata viikon lomamatkaan, sillä reiluun puoleentoista vuorokauteen mahtuu paljon. Käytännössä tuo aika koostuu leikkimisestä, ruokailusta, laivan käytävillä vaeltelusta ja tietysti nukkumisesta.

Lepoaikaa ei oikein agendaan saa ujutettua (varsinkaan monilapsisissa perheissä), ellei sitten lasten nukahdettua saa sovittua vuorot puolison kanssa oman ajan käyttämiseen. Jos risteilyllä on vain oman perheen kesken, ei ilta- ja yöelämää viitsi lähteä ihmettelemään yksin. Niinpä väsyneet vanhemmat saattavat kupsahtaa pian lasten nukahtamisen jälkeen valkoisten lakanoiden väliin ja unimaailman pariin.

Kavereiden tai sukulaisten kanssa risteilyssä on toisaalta etunsa: silloin toinen vanhempi saa seuraa illalla, toisen jäädessä nukkuvien lasten vahdiksi. Onneksi risteilyihin sisältyy kaksi iltaa laivassa, jolloin molemmat vanhemmat voivat saada osansa menneiden aikojen tuulahduksesta.

Suosittua lapsiperheille

Pienten lapsimatkustajien määrästä päätellen, risteilyt ovat suosittua puuhaa lapsiperheille. Varustamot ovat selvästi myös panostaneet tähän segmenttiin, sillä lapsille riittää ohjattua tekemistä, leikkitiloja ja -kaluja sekä toisaalta myös kaupallisia vaihtoehtoja leluista aktiviteetteihin. Myös ruokalistoilla on muutakin kuin oman lapsuuden vakioruoat, eli nauravat nakit tai lihapullaperunamuusi. Turvallinen laiva onkin lapsille kuin oma pieni minimaailma, jossa on kaikki olennainen ravinnosta seikkailuun.

Itse yllätyin kovasti Silja Symphony -laivan Silja Land -leikkimaailmasta, joka oli mukavan tilava ja sisälsi paljon erilaisia leikkimahdollisuuksia peleistä piirtämiseen ja Legoilla rakenteluun sekä pallomeristä (joita on muuten leikkimaailmassa kaksi) yleiseen häröilyyn.

Molemmat tyttäremme olivat leikkimaailmasta aivan innoissaan, eivätkä olisi malttaneet lähteä sieltä syömään saati muuallekaan. Leikkimaailmassa vietimmekin aikaa molempina päivinä ja se oli lasten ehdoton suosikki.

Pikavisiitti Tukholmassa

Ennen lastemme syntymää Tukholman risteilyn kohokohtia oli nimenomaan vierailu Tukholmassa. Pidän valtavasti Tukholmasta ja siellä onkin ollut vakipaikkoja, -kauppoja ja -alueita, joissa piti aina päästä käymään. Tukholma on myös kaupunki, jossa voi haistella uusia trendejä ja ilmiöitä sekä saada mukavasti vaikutteita.

Pienten lasten kanssa risteillessä Tukholmasta tulee helposti sivuseikka. Maissaoloaika täytyy optimoida ja huomioida lasten ruokailu (ennen mahdollista nälkäkiukkua), vessakäynnit, lyhyt pinna ja toisaalta mahdolliset kiinnostuksen kohteet. Aikaa jää ehkä yhteen tekemiseen, joten se kannattaa valita huolella.

Junibacken on yksi hyvinkin potentiaalinen kohde, varsinkin jos lapsiarsenaali koostuu 1-7-vuotiaista, sillä sieltä löytyy mm. jokaiselle lapselle tuttu Peppi Pitkätossu ja monia muitakin Astrid Lindgren -hahmoja. Yllättäen Junibackenissa törmää myös muihin ruotsalaisiin ja skandinaavisiin lastenhahmoihin, muumit mukaan lukien (tarkempaa analyysia Junibackenista muuten seuraavassa postauksessa).

Isi on risteilyn jälkeen vähän väsynyt

Puolitoista vuorokautta perheristeilyllä jättää isäihmiseen jälkensä. Jatkuvasti innoissaan olevat lapset eivät kauaa pysy paikoillaan, joten askelia tulee vuorokauden aikana melkein tuplat kansallisesta suosituksesta. Laivan perushytti on nelihenkiselle perheelle kohtalaisen ahdas, joten hytissä ei viitsi viettää liikaa aikaa, nukkumisen ja lyhyiden hengähdystaukojen lisäksi. Siksi liikkeelläoloaikaa ehtii mahtua vuorokauteen hyvinkin paljon.

Jos joku asia minut muuten yllätti risteilyllämme mukavasti, niin se oli lastemme nukahtaminen. Ensimmäisenä iltana rankan riehumisen ja innokkaan puuhastelun seurauksena, molemmat tyttömme simahtivat sänkyihinsä jo varttia vaille kahdeksan. Itse nukuttaminen oli jopa yllättävän helppo nakki ja sillä tavalla toivoisin nukahtamisen menevän kotonakin.

Jos viikonlopun mittainen Tukholman risteily tuntuu aikuisesta lyhyeltä, on se lapselle pidempää lomaa vastaava kokemus – kaikki on uutta ja jännää tuttuihin rutiineihin verrattuna. Risteilyn tapahtumista ja kokemuksista riittää kerrottavaa niin tarhakavereille kuin sukulaisille, ja kokemus kantaa pitkälle.

Vaikka isä onkin risteilyn jälkeen väsynyt, tuntuu lapsissa näkyvä into ja ilo hyvältä. Yhteisiä risteilymuistoja on myös mukava fiilistellä lasten kanssa tarinoiden kautta ja kuvia selatessa.

Risteilyterveisin, Antti