Taas on yksi vuosi vierähtänyt ja tämän vuoden osalta voisikin sanoa, että aika on suorastaan vierinyt vauhdilla. Paikoin viikot ovat vain vilisseet silmissä perhe- ja työelämän kolistellessa toisiaan vasten kuin kiukkuiset pässit sarviaan.
Jos olen aikaisempina vuosina puhunut poikkeuksellisista vuosista, niin sitä on tämäkin vuosi ollut. Tekemistä on isäelämän muodossa riittänyt, sillä 3- ja 1-vuotias tytärkaksikkoni on pitänyt minut liikkeessä — ja toisaalta myös hereillä säännöllisten yöherätysten ansiosta.
Vauhti ja väsymys on näkynyt oikeastaan kaikessa ja siten valitettavasti myös blogin julkaisutahdissa: kirjoituksia on tullut koko vuoden aikana vain 14, mikä on radikaali pudotus verrattuna blogin kuusivuotiseen historiaan.
Suppailua, isäelämää ja kotipihan eläinten tarkkailua
Mistä vuosi 2022 sitten koostui? Tai siis mistä muusta kuin liian lyhyistä yöunista ja mahtavista leikeistä tyttärieni kanssa? Pääpiirteissään vuosi 2022 koostui juurikin väliotsikossa jo mainituista asioista, eli suppailusta, isäelämästä ja luonnon tarkkailusta.
Suppailua pääsin taas harrastamaan keväästä myöhäiseen syksyyn, kauden painottuessa kesäkuukausiin. Laji pitää edelleen otteessaan ja varsinkin erilaisten SUP-lautojen testaaminen on mukavaa vaihtelua. Tänä vuonna pääsin myös suppailemaan jo hieman enemmän esikoistyttäreni kanssa, mikä lupaa mukavia vesiretkiä tuleville vuosille.
Luonnon tarkkailu vei myös mukanaan. Kuuma kesä toi kauniit perhoset niin koti- kuin mökkipihaankin, joten niitä piti sitten alkaa ihan bongailemaan ja kuvaamaan, ja siten lintujen tarkkailu on saanut rinnalleen nyt myös perhostarkkailun. Molempien lajien tarkkailu on näin vanhemmiten osoittautunut hyväksi tavaksi viettää aikaa luonnossa, tai ihan vain pysähtyä luontohetkeen ja ihailla luonnon kauneutta.
Kotipihallamme näkyi muitakin eläimiä perhosten, lintujen ja jänisten lisäksi. Nyt jo vakituiseksi vierailijaksi muuntuneiden kettujen seuraksi pihallamme on vieraillut useampi metsäkauris. Ilmeisesti nurmikkomme ja istutuksemme ovat sen verran maukasta sorttia, että täällä kannattaa vierailla talvellakin. Ja mikäs siinä vieraillessa, eläinvieraita on aina mukava ihastella (vaikka täytyy myöntää, että metsäkauriista on melko lailla riesaa pihaympäristölle). Toisaalta kotipihan eläinvierailuiden tarkkailu on myös mukava tapa tutustuttaa luontoa tyttärilleni. He ovatkin aina lähes yhtä innoissaan eläinvieraista kuin isänsä.
Suunnitelmia vuodelle 2023
Jos blogini voisi esittää toiveita vuodelle 2023, olisi ensimmäisenä listalla aktiivisempi ote kirjoittamiseen ja tekstien julkaisuun. Toisena toiveena olisi varmasti laajemmin kirjoituksia erilaisista aiheista, etenkin matkoista ja patikointiretkistä.
Näitä toiveita on sattumoisin myös minunkin listallani ja tavoitteenani on ehdottomasti aktivoitua blogin osalta. Tämän vuoden aikana lapseni ovat kasvaneet mukavasti, joten heistä saan toivottavasti ensi vuonna seuraa metsäretkille ja miksei myös SUP-laudan päälle. Maailman taas avauduttua, pääsee perheemme ehkä myös matkustamisen makuun — se jää nähtäväksi, ja viimeistään arvioitavaksi, jahka kirjoitan ensi vuoden päätöspostausta.
Nyt on aika siirtää katse vuoden viimeiseen päivään ja uuden vuoden vaihtumiseen. Toivonkin sinulle — arvon lukija — erittäin mukavaa uutta vuotta ja mieluisia asioita. Oikein hyvää uutta vuotta siis!
Terveisin, Antti
Alla vielä hieman kuvatunnelmia vuoden 2022 osalta.
Ajatusmatkalla 