Tänä kesänä olen löytänyt uuden harrastuksen, nimittäin perhosten tarkkailun ja ihailun. Mökillä perhosia on tullut bongailtua lasten leikkien ja mökkipuuhailun lomassa, sillä mökillä aikaa vietetään enimmälti ulkona ja mökkipihallamme sekä läheisillä metsäaukeilla on mukavan otolliset olosuhteet perhosille.
Kesähän on tähän toimintaan, eli perhosten tarkkailuun, kulta-aikaa – tai oikeastaan ainoa aika kun työssäkäyvä isäihminen voi näitä liihottelevia kaunottaria nähdä luonnossa kunnolla. Siksi tämä lyhyt aika kannattaakin hyödyntää jos haluaa kerätä kattavan perhosmäärän havaintovihkoonsa tai vain nauttia perhosten kauneudesta.
Perhosten tunnistaminen vaatii hermoja ja vakaat kädet
Perhosten liihottelua on mukava seurata katseella, mutta niiden tunnistaminen (ainakin näin amatööritasolla) vaatii apuvälineitä. Minun tapauksessani hyödynnän järkkäriäni 70-300 mm objektiivilla varustettuna sekä Luontoportin perhososiota, joka on muuten mukavan kattava ja hyvillä kuvilla varustettu sivusto.
Pelkkä järkkäri ei valitettavasti riitä, vaan hyvän kuvan saadakseen täytyy paikoin odottaa tovi sekä olla valmiina seuraamaan perhosta sen laskeutumiseen saakka. Ilmalennon aikainen kuvaaminen on mielestäni hitusen haastavaa, enkä ole saanut juurikaan hyviä kuvia lentävistä perhosista.
Vakaa kuvauskäsi ja hyvät hermot ovat siten plussaa, sillä valmiudessa kannattaa olla pidempi tovi jos tavoitteena on saada näyttävä otos. Näin pienten lasten isänä tämä on juuri se haaste ja olenkin joutunut karsimaan omia toiveitani täydellisestä perhoskuvasta – tänä kesänä pääpaino on lajien tunnistamisessa ja yhteisissä luontokokemuksissa lasten kanssa.
Kuvattavaa riittää pitkäksi aikaa
Kaikkiaan perhosia (Lepidoptera-lahko) on maailmanlaajuisesti 180 000 lajia, jotka taasen jaetaan 127 heimoon ja kahteen ryhmään: suurperhosiin ja pikkuperhosiin. Tästä määrästä Suomessa on havaittu lähes 2 600 perhoslajia, joista yli 1 000 kuuluu suurperhosiin n. 1 600 pikkuperhosiin. Pelkästään Suomessa bongailtavaa olisi siten loppuelämäksi asti.
Oma perhostarkkailijan matkani on vasta aluillaan (ja keskittyy vahvasti päiväsaikaan havaittaviin perhosiin), mutta tämä kesä on jo osoittanut, että perhosten tarkkailu on oikein kiehtovaa. Varsinkin omien kuvien tutkiminen on paljastanut perhosissa upeita yksityiskohtia, joita ei paljain silmin ehdi havaita.
Toisaalta perhosten seuraaminen on saanut pohtimaan lähiympäristöä ja sen soveltuvuutta perhosille. Perhoset viihtyvät keto- ja niittymäisillä piha-alueilla, joissa niille on tarjolla riittämiin mesikasveja. Tällaisten alueiden vaaliminen (ja toisaalta lisääminen) olisi siten tärkeätä – eikä vain perhosten vuoksi, vaan muidenkin hyönteisten ja pölyttäjien hyväksi.
Kesää on onneksi vielä jäljellä ja siten ehdin kartuttaa omaa perhosten havaintomäärääni. Satojen havaintojen toteutumaa saan varmasti odottaa vielä pitkään ja toisaalta juuri nyt minulle on tärkeämpää saada tyttärilleni positiivisia luontokokemuksia, mitä perhosten tarkkailu on jo tuonut.
Aikaa perhosten tarkkailuun on kuitenkin koko loppuelämän verran, eli tämä ei ole mikään yhden kesän miniprojekti tai kilpailu joka aiheuttaisi stressiä – päinvastoin. Parhaimmillaan perhosten tarkkailu tuo lähemmäksi luontoa, parantaa omaa luontosuhdetta ja antaa yhteistä aikaa lasten kanssa luonnon parissa.
Kesäisin terveisin, Antti
P.S. Jos kiinnostuit perhosista ja jäit kaipaamaan lisätietoa sekä hyvää lähde- ja kuva-aineistoa, niin suosittelen vierailemaan seuraavilla sivustoilla:
- Luontoportin perhososio, jossa on myös kätevä tunnistustyökalu
- Suomen perhostutkijain Seura ry
- Suomen perhoset -sivusto
- Google-sovelluksen Discover-kuvahaku: tällä olen tehnyt loistavia lajitarkistukaia ottamistani kuvista
