Keskellä padasjokelaista harjua kököttää massiivinen tornirakennelma, joka nousee yli ympäröivien puiden latvojen ja tarjoaa upeita näkymiä kohti Päijänteen kansallispuistoa ja sen saarilabyrinttiä sekä ympäröiviä metsiä. Tämän 14 metrin korkuisen maisematornin nimi on Tuomastornit ja se on myös yksi Padasjoen mukavimmista luontokohteista.
Kullasvuoren ulkoilualueella sijaitseva Padasjoen Tuomastornit on valmistunut vuonna 2013 ja se koostuu kahdesta tornista, torneja yhdistävästä väylästä sekä torneihin johtavista porrasrakennelmista. Täysin puisista ja punavihreistä torneista matalampaa kutsutaan Pikku-Tuomaaksi, korkeamman ollen nimeltään Iso-Tuomas.
Aamuinen reippailu maisematornille hyttysten seurana
Kävin Padasjoella työmatkan merkeissä kesäkuun alkupuolella ja aikaisen aamuherätyksen ansiosta (kiitos lapsiperheen aamurytmin) minulle jäi aikaa tehdä muutaman tunnin aamulenkki ennen seuraavan päivän työkuvioita. Luonnollisesti olin varautunut matkaan patikointivarustein, joten pienen luontonähtävyyksien selvittelyn jälkeen kohteeksi valikoitui juuri Tuomastornit.
Majapaikkamme sijaitsi Kiuasniemellä, josta matkaa Tuomastorneille olisi vain reilut 2 kilometriä, joten ehtisin hyvin piipahtaa maisematornilla ihailemassa maisemia. Siispä maastokengät jalkaan, kamera olalle ja nokka kohti Kullasvuoren ulkoilualuetta!
Tuomastornit sijaitsee keskellä metsää mäen päällä ja sitä ympäröi erikoinen — ja 18-korinen — frisbeegolfrata. Tornille kulkee hyväkuntoinen ja kiemurteleva lenkkipolku, jota pitkin voisi työntää vaikka lastenrattaita ja alueella on itse asiassa paljon erilaisia luonto- ja lenkkipolkuja. Minä päädyin maisematornille kuitenkin hieman erilaista polkua, sillä kiersin sinne takakautta haastavampaa metsäpolkua pitkin seuranani hyttysten inisevä armeija (jostain kumman syystä yksikään muu ihminen ei ollut liikenteessä ennen aamukuutta). Paluumatkalla hyödynsin kylläkin maisematornille vievää polkuverkostoa.
Maastoon mukautuva rakennelma
Metsäpolkua kävellessäni koetin kovasti tähyillä ympärilleni, josko silmäkulmaani osuisi patikointikohteeni. Tuomastornit maastoutuu hyvin ympäröivään luontoon ja puustoon, sillä maisematornin punavihreä värimaailma mukautuu harjuille tyypilliseen mäntymetsään ja muuhun kasvustoon. Niinpä näin Tuomastornit vasta päästyäni alle sadan metrin etäisyydelle.
Tuomastornit on mielestäni kaunis kohde juuri tuon luonnonmukaisuutensa ansiosta (väritys ja materiaali), mutta toisaalta myös hienon rakenteensa ansiosta — eikä tietysti pidä unohtaa ylhäältä aukeavia maisemia. Näyttävän porrasrakennelman ansiosta maisematornilla on pituutta 30 metriä ja portaat luovatkin mielestäni upean, ja samalla muista maisematorneista poikkeavan, vaikutelman: Tuomastornit ikään kuin jatkaa sen alla olevaa maastoa ylöspäin, muodostaen hienon jatkeen kallioiselle mäelle.
Puuportaiden kapuaminen on myös mukavaa hommaa. Pieni narina ja puun tuntu askeleissa sopii luonnon keskelle sijoitettuun maisematorniin kuin nenä päähän — varsinkin kun aikaisen aamuvisiitin aikana ympäristön äänet ovat täysin luonnon tuottamia. 14 metriä korkeaan torniin kiipeäminen ei sinänsä vaadi juurikaan voimia, sillä kerroksia Iso-Tuomaassa on vain neljä ja portaitakin siten vain noin satakunta. Ja huipulla kapuaminen palkitaan näkymillä Päijänteen kansallispuistoon sekä metsäiseen Padasjoen ympäristöön.
Minun osaltani maisemat jäivät kuitenkin aika vaisuiksi, sillä aamuinen sumu peitti lähes kaikki näkymät, jättäen minut lähinnä arvailemaan Päijänteen paljon kehuttua kauneutta. Onnekseni olin edellisenä iltana ehtinyt nauttimaan auringonlaskun väreistä majoituspaikastamme, mutta lintuperspektiivi sai jäädä odottamaan seuraavaa visiittiäni Padasjoelle.
Kesäisin terveisin, Antti
Ajatusmatkalla 