Tällä viikolla talvi on tehnyt tuloaan eteläisessä Suomessa lämpötilojen laskiessa loppuviikosta alle nollan. Saatiinpa täällä Espoossa myös ensimmäinen lumikerros, joka säilyi jopa yli vuorokauden, eli maisemat ovat olleet paikoin suorastaan talviset.
Siinä missä kylmenevä sää ja muistutus tulevasta talvesta on saanut viimeiset kesärenkailla ajavat vaihtamaan autoihinsa nastarenkaita, on talvinen henkäys ollut myös oiva muistutus linnuille harkita kylmän Pohjolan jättämistä ja suunnata kohti etelää sekä mukavampia talvehtimisolosuhteita. Tämä viikonloppu olikin siten hyvä ajankohta suunnata meren rannalle tarkkailemaan lintujen lentoa. Siispä pitkät kalsarit jalkaan, kamera laukkuun ja suunta kohti Lauttasaaren eteläistä kärkeä!
Kaukoputkikokeiluja Lauttasaaren Kokkokalliolla
Olen pidemmän aikaa haaveillut kaukoputkesta, jolla lintujentarkkailuharrastukseni saisi vietyä askeleen pidemmälle. Luontomme peruslinnut ovat helposti bongattavissa silmämääräisesti ja normikiikareilla, mutta nähdäkseen vähänkään harvinaisempia ja arempia yksilöitä, täytyy satsata näkökenttää parantaviin apuvälineisiin.
Tällainen on luonnollisesti kaukoputki, jolla pääsee parhaimmillaan monikymmenkertaiseen suurennokseen ja siten kilometrien päähän, eli lintujen lähituntumaan, niitä häiritsemättä. Kaukoputkea hankkiessaan ei niitä kuitenkaan pääse testailemaan luonnollisissa olosuhteissaan, mutta ainahan apua voi löytyä ystäväpiiristä.
Onnekseni ystävälläni Janilla on lintutietouden lisäksi arsenaalissaan lintujen tarkkailuun sopivaa kalustoa ja pääsinkin testaamaan hänen kaukoputkeaan kun suuntasimme tarkkailemaan lintuja Lauttasaaren Kokkokalliolle.
Lauttasaaren eteläkärjessä on suht laaja puistoalue, josta osa on kaunista rantakalliota. Särkiniemen puistossa sijaitsevaa rantakalliota kutsutaan Kokkokallioksi ja sinne suuntasimme Janin kanssa. Seuraksemme saimme ulvovan tuulen ja villinä pauhaavan meren – tyypillinen syysmyrskyinen sää siis. Vaikka ajattelin kovan tuulen ja aallokon haittaavan lintujen eloa ja oloa, sai Kokkokalliolta käsin seurata varsinaista lento- ja kelluntashowta, yllättävän moni sorsalintu kun oli vielä jättänyt etelänmatkan odottamaan.
Telkkiä, lokkeja, merikotka ja aalloissa keinuva haapana
Kokkokalliolta on erinomainen näkymä ympäröivälle merelle, lähimpiin saariin sekä luotoihin. Suoraan etelässä näkyy Melkki, kaakossa Pihlajasaaret ja kaukaa kaakosta voi havaita Harmajan majakan tornin pienenä pisteenä.
Saavuttuani Kokkokalliolle pääsinkin heti kokeilemaan miten lintujen ja maisemien tarkkailu onnistuu kunnon kaukoputkella. Kaukoputkikokeiluja vaikeutti kylläkin todella kova tuuli, mutta toisaalta sellaisessa säässä harjoittelu saisi myöhemmän käytön tyynessä säässä tuntumaan lasten leikiltä.
Ensi tuntumalta 60-kertaisesti suurentava kaukoputki tuntui hämmentävältä. Sillä sai suurennettua kaukana pilkottavan Harmajan majakan, kuin se olisi ollut aivan edessä. Lähempänä olevat kohteet tuntuivat olevan aivan iholla ja parhaimmillaan kaukaisella luodolla majailevaa lintua sai katsella kuin olisi seisonut aivan vieressä.
Siinä missä kaukaisten kohteiden lähentyminen sai ilon tunteita pintaa, oli liikkuvan kohteen löytäminen taivaalta maksimizoomilla lähes mahdoton toimenpide. Kaukoputken käyttö vaatii selvästi harjoittelua ja maksimiarvoon kannattaa siirtyä vasta kun kohde on lukittu.
No, entäs ne lintuhavainnot? Ehtikö kaukoputkikokeilujen lomassa löytämään lintuja? Kyllähän niitä löytyi. Lokkiosasto oli tuttuun tapaansa hyvin edustettuna ja löytyi rannikosta ruokaileva kyhmyjoutsenkin. Yllättäen luotojen kulmilla majaili useampikin telkkä (joista moni myös yritti lentää rypistellä vastatuuleen siinä onnistumatta) ja eksyi yksi haapanakin lähikallioille ihmettelemään tuulen tuiverrusta.
Parasta herkkua oli kuitenkin Melkin puiden yllä liidellyt merikotka, jonka majesteettista liitoa olisi voinut ihailla vaikka koko päivän. Merikotkan liitelyn seuraamisessa kaukoputki olikin oiva apuväline, sillä kotkat kun harvemmin eksyvät kotipihaan tai lähietäisyydelle.
Kaukoputkikokeiluni olivat sen verran hyvät, että lähdin Kokkokalliolta kaukoputkea rikkaampana kaupanteon jälkeen – ja samalla Janille tuli hyvä syy panostaa uuteen putkeen. Kaukoputken ansiosta ensi vuoden linturetkeni tulevat varmasti olemaan täynnä kiehtovia havaintoja ja luonnon tutkintaa.
Alkavan talven terveisin, Antti
