Pulkkilanharju on yksi ikonisimpia maisemiamme ja varmasti ilmakuvatuimpia kohteita drone-aikakaudella (palataan ilmakuvaukseen vielä kirjoituksen lopussa). Kapeita harjusaaria myöten kiemurteleva, kahdeksan kilometrin mittainen tieosuus on kieltämättä kuvauksellinen ja se onkin houkutellut monet ilmakuvaajat sekä Suomi-matkaajat luoksensa.
Kappale kauneinta Järvi-Suomea
Pulkkilanharju sijaitsee Asikkalan kunnassa ja maantieteellisesti se halkaisee Päijänteen kahtia aika tarkalleen Lahden ja Sysmän puolivälissä. Harju itsessään kulkee vain osittain maan päällä, mutta maan- ja vedenalainen harju on katkeamaton koko matkan ajan. Vedenalaisten harjuosuuksien päälle on rakennettu kauniit sillat ja autoillen Pulkkilanharjun pätkä onkin ohiajettu alle kymmenessä minuutissa.
Vaikka Pulkkilanharju on kaunis kohde, on myös Päijänne ihastelun arvoinen. Suomen toiseksi suurin järvi on järisyttävän kokoinen ja kattaa 1 100 neliökilometriä, 2 690 saarta ja 119 kilometriä pituudeltaan. Nämä lukemat huomioiden on kahdeksan kilometrin harjupätkä lyhyt pyrähdys, eikä mitenkään anna kokonaiskuvaa Päijänteestä. Pulkkilanharju tarjoaa kuitenkin hienon syväsukelluksen harjujen maailmaan, mutta myös Päijänteeseen, sillä onhan kapea harjutie molemmpipuolisessa puristuksessa Päijänteen taholta.
Pulkkilanharjulle pääsee joko etelästä Asikkalan ja Vääksyn kautta, idästä Kalkkistentietä pitkin, lännestä Padasjoen suunnasta tai pohjoisesta Sysmään vievää tietä pitkin. Minä saavuin Pulkkilanharjulle pohjoista reittiä ja sitä tietä ajettaessa tie Pulkkilanharjulle onkin melkoisen mutkitteleva ja mäkinen, kulkien lampien, järvien ja harjujen lomassa. Harjujen läsnäolon siis huomaa jo matkalla kohteeseen.
Itse Pulkkilanharjun tie tulee pohjoisesta tullessa hieman yllättäen vastaan ja sen läsnäolon huomaan oikeastaan lähinnä Pulkkilanharjun kyltistä sekä nopeusrajoituksen alenemisesta. Ensimmäiset kunnon Pulkkilanharju-fiilikset tulevat vasta Käkisalmen sillan tienoilla, mistä eteenpäin mennäänkin sitten kauniissa harju- ja järvimaisemissa.
Kävellen Reimarilta Karisalmen sillalle
Minä aloitin tarkemmat tutkimusmatkani Pulkkilanharjuun Ravintola Reimarin parkkipaikalta, jonne vaimoni minut kyyditsi, matkalla tapaamaan ystäväänsä. Alkuperäisenä ajatuksenani oli kävellä koko harjun reitti päästä päähän, mutta muutin suunnitelmani puoleen, sillä Karisalmen sillan kulmilla oleva luontopolku houkutteli kovasti (lue Harjupolun patikointikokemuksista tarkemmin tästä kirjoituksesta). Niinpä kiristin tossuni nauhat ja otin suunnan takaisin pohjoiseen, josta olimme hetki sitten tulleet autolla.
Alkumatka Reimarilta mennään pitkälti autotien vieressä kävellen. Kävelytie on kyllä hyväkuntoinen ja sopivan leveä, mutta autotien vierusta kulkiessa ei oikein pääse luonnon rauhaan: sivilisaation metkuista muistuttaa jatkuva autojen virta, joka kulkee kävelytien ja polkujen läheisyydessä.
Kapea harju ei anna kävelijälle juuri rauhaa ennen kuin tullaan Vähäsaaren puoliväliin ja Päijänteen kansallispuiston alueille sekä metsään suuntaavalle hiekkatielle. Tällöin avautuu mahdollisuus piipahtaa harjun toiselle puolelle, jossa pääsee mukavasti melusaasteesta eroon. Silloin äänimaisema muuttuu ja sitä dominoi lähinnä vain rantaan iskevien aaltojen rytmikäs kohina. Lyhyt luonto-onni kuitenkin päättyy pian ja loppumatka Karisalmen sillalle pitää kävellä taas autotien vieressä kulkevaa kävelytietä.
Karisalmen silta näyttää vaikuttavalta jo kaukaa, ja mitä lähemmäksi sitä pääsee, alkaa myös siltä aukeavat näkymät paljastua: vuonna 1969 valmistuneen teräsbetonisen riippusillan näköalaulokkeelta voi ihailla järvimaisemia parinkymmenen metrin korkeudesta. Auringon heijastuessa aaltoilevan Päijänteen pinnasta ja tuulen heiluttaessa rantapuustoa, tuntuu hyvältä. Samalla siltanäkymiä ihaillessaan voi myös pyyhkiä hikeä otsaltaan, sillä noin neljänkymmen minuutin kävelymatka auringon paahteessa on jättänyt jälkensä märän lippiksen ja paidan muodossa.
Tuo neljänkymmenen minuutin matkahan olisi muuten mennyt autolla vain noin neljässä minuutissa, ajassa jossa ei oikein ehdi nauttia maisemista tai kiinnittää huomioita luonnon yksityiskohtiin. Siten kävely tuntui hyvältä valinnalta, sillä matkani varrelle sattui monia lintuja, kauniita järvimaisemia taukopaikoilla ja tietysti mahtava näköala Karisalmen sillalta.
Patikointireittejä ja aaltoterapiaa
Pulkkilanharju kuuluu osin Päijänteen kansallispuistoon ja sieltä löytyy myös muutama mukava patikointireitti. Reittien (Pulkkilanharjun Harjupolku ja Viinamäen reitti) myötä saa tutustua harjuluontoon informatiivisia reittiopasteita lukiessa ja kauniissa luonnossa patikoiden.
Minä kiersin rengasreitiksi rakennetun Harjupolun, joka on mukavan lyhyt, helppokulkuinen sekä oikein hyväkuntoinen luontopolku. Harjupolkua tallailessa saa tutustua luonnollisesti harjuihin, mutta lisäksi myös Päijänteeseen, jonka aallot lyövät rytmikkäästi harjun reunaan. Aaltoja kannattaakin jäädä ihailemaan varsinkin Harjupolun alkumatkasta – jos tätä ei ole vielä tehnyt tarpeeksi Pulkkilanharjua kävellessä.
Viimeinen vilkaisu dronen silmin
Kuten moni muukin luontomatkaaja tänä päivänä, myös minä olen alkanut pitää dronea mukana patikointiretkilläni. DJI:n Mavic Mini -drone mahtuu helposti reppuun kameran, eväiden ja muiden tarvikkeiden seuraksi, eikä lisäpainoa tule juurikaan. Harjupolun kierrettyäni jäikin mukavasti aikaa kokeilla ilmakuvausta, ennen kuin vaimoni saapuisi noutamaan minua. Siispä Mavic Mini ilmaan ja tutkailemaan maisemaa lintujen perspektiivistä!
Ikäväkseni lennätyssää ei ollut kuitenkaan aivan optimaalinen, vaan itse asiassa todella tuulinen ja vielä ikävän puuskainen. Tämän seurauksena droneni huusi ylös noustessaan ja varoitusvalot vilkkuivat kuin jouluvalot konsanaan, joten lentokuvauskokeilut jäivät hieman vajaiksi. Klassikkokohde, eli Karisalmen silta, tuli kuitenkin ikuistettua dronella ja sain muutenkin ihaistella maisemia eri kuvakulmista.
Jos jotain tästä lennätyskokeilusta opin, niin kuvailen mieluummin tyynemmällä säällä. Suht hyvin Mavic Mini pysyi paikoillaan, mutta kovin paljon korkeammalle en sitä olisi raaskinut nostaa, saati lähteä seikkailemaan Päijänteen selälle. Ehkä raskastekoisempi drone olisi selvinnyt kovasta tuulesta helpommin, kuka tietää.
Pulkkilanharju oli kokemuksena kuitenkin oikein hyvä ja suosittelenkin sen läpi kävelyä jokaiselle. Kävellen (tai edes pyöräillen) voi nähdä ja kokea niin paljon enemmän verrattuna autolla huristeluun. Pulkkilanharjun harjuluonto on omalla tavallaan ainutlaatuista ja siihen on loistava mahdollisuus tutustua kiertämällä rengasmainen Harjupolku Karisalmen sillan tienoilla. Niinpä suosittelenkin kaikille luontoretkeä Pulkkilanharjun maastoihin ja mukavaa kävelyä harjumaisemissa!
Luontoiluterveisin, Antti
