Espoossa on eräs erityinen alue, joka kuhisee lintuja. Tälle 17 hehtaarin kokoiselle kosteikolle löytää vuosittain tuhatmäärin naurulokkeja, harvinaisempia sorsalintuja ja muuta kosteikkolinnustoa, joita moni lintuharrastaja käy ihailemassa. Kyseessähän on tietysti Suomenojan allas, jonne myös minä suuntasin tyttäreni kanssa, tavoitteenani bongata minulle uusia lintulajeja ja seurata niiden kevätpuuhastelua.
Tärkeä pesimäalue monille lajeille
Suomenojan allas (tai Finnoon allas, millä nimellä alue myös tunnetaan) on tärkeä pesimäalue monille lintulajeille. Alue oli aikoinaan osa Finnoonlahtea ja luonnontilaista merenlahtea, mutta vuonna 1963 tehty pengerrys eristi sen merestä, muuttaen alueen osaksi jätevedenpuhdistamoa. Liekö altaan rehevyyden taustalla espoolaisten jätevesien herkut vai jokin muu, mutta ravinnepitoiset vedet keräävät vesilintuja ruuhkaksi asti, mikä on luonnollisesti hyvä asia.
Altaan näkyvin asukki on naurulokki. Naurulokkiyhdyskunnan koko on useita tuhansia pareja, joten on helppo kuvitella minkälainen lokkihärdelli altailla parhaimmillaan voi olla. Naurulokit minäkin havaitsin jo kaukaa, ja mitä lähemmäs aluetta pääsimme tyttäreni kanssa sitä kovemmaksi naurulokkien kälkätys kasvoi.
Moni ihminen vihaa lokkeja, mutta Suomenojan altaalla niiden läsnäolo on hyvinkin tärkeätä. Naurulokit puolustavat pesiään aggressiivisesti ja siten tulevat suojelleeksi myös alueen muita pesijöitä, joihin kuuluu harvinaisiakin lajeja. Altaalla pesii mm. mustakurkku-uikkuja, punasotkia ja harmaasorsia, jotka kaikki ovat Suomen ja EU:n tasollakin harvinaisia tai uhanalaisia. Lisäksi altaan heinikoissa lymyilee lapasorsia, sinisorsia, liejukanoja, nokikanoja, telkkiä sekä muita hienoja ja ehkä tavanomaisempiakin lajeja.
Alueen metsäisemmällä puolella voi taasen havaita monia pienempiä lintuja, jotka saavat myös oman osansa ravinnerikkaasta maasta. Lintuallasta voikin kutsua lintuparatiisiksi, sillä se vaikuttaa olevan asukeilleen paratiisi ja toisaalta siellä voi muutaman tunnin aikana havaita useita lajeja näkemättä juurikaan vaivaa.
Uusia lajeja ja merkintöjä
Minulle vapunpäivän vierailu Suomenojan altaalla oli ensimmäinen kerta ja linturetki tuotti monia uusia bongauksia sekä liudan kuvia. Nautin suuresti varsinkin mustakurkku-uikun sukeltelun seuraamisesta ja lapasorsan uiskentelusta. Myös telkkäpariskunnan kuhertelu sivummalla pääalueesta oli kiehtovaa. Naurulokkeja olen elämäni aikana nähnyt vaikka kuinka paljon, mutta täytyy myöntää, että lintualtaiden naurulokkipopulaation koko löi minut ällikällä.
Monta hienoa lajia jäi vielä vapunpäivänä näkemättä, joten uudestaanhan sinne oli päästävä. Tällä kertaan mukaan lähti myös vaimoni ja saimmekin koko perheen kera nauttia lokkisinfoniasta ja muista kiehtovista äänistä sekä näyistä.
Nämä reissut jäävät tuskin viimeisiksi Suomenojan altaalla ja tulenkin takuuvarmasti suuntaamaan lintuparatiisiin säännöllisesti sen asukkeja havannoimaan. Vierailujeni määrää tuskin vähentää paikan läheinen sijainti kodistamme: pyörällä matkaa kertyi mittariin vain 3,8 kilometriä, joten kynnys lähteä visiitille lintuparatiisiin on todella matala. Seuraavaa kertaa siis jo odotellessa!
Linturetkiterveisin, Antti
P.S. Jos kiinnostuit Suomenojan altaasta, mutta kaipaat vielä lisätietoa, niin suosittelen ehdottomasti vierailemaan Suomenojan Luonto ry:n informatiivisilla nettisivuilla ja jos mahdollista, hankkimaan heidän julkaiseman Lintuparatiisi-kirjan.
Ajatusmatkalla 