Viime viikonloppuna tieni vei Lappeenrannan Rauhassa sijaitsevaan lomakylään, jonne suuntasimme miesporukalla viikonlopun viettoon. Kohteenamme olleen Holiday Club Saimaan lomakylä sijaitsee aivan Saimaan rannalla ja samalta alueelta löytyvät myös Rauhan ja Tiurun vanhat sairaalarakennukset, joihin ehdimme futiksen katselun ja pitsan syönnin lomassa tutustumaan (Tiurun sairaalan visiitistä tässä postauksessa). Viikonlopun aikana ehdimme myös ulkoilemaan ja nauttimaan Tiuruniemen kauniista järvimaisemista talviasussaan.
Tyttäreni syntymän jälkeen en ole juurikaan ehtinyt viettää aikaa ystävieni kanssa. Vaativa työ ja unettomat yöt ovat olleet yhdistelmä, joka on pakottanut käyttämään viikonloput levon parissa. Nyt isyysvapaan aikana olen onneksi saanut palautettua unirytmiäni paremmaksi ja – kiitos rakkaan vaimoni – sain vihdoin järjestettyä myös yhteistä aikaa ystävieni parissa. Siispä otimme suunnan kohti Saimaan rantaa, jonne ystäväni Hessu oli järjestänyt oivan majoituksen. Viikonlopun aikana tavoitteenamme oli katsoa Englannin Valioliigan otteluita ja vaihtaa kuulumisia – ulkoilua kuitenkaan unohtamatta.
Jäisiä järvimaisemia ja jään ääniä
Rauha ja Tiuruniemi ovat pitkälti vanhaa sairaala-aluetta, joka koostuu lomakylän lisäksi rapistuneista sairaalarakennuksista ja luonnon seassa risteilevistä kävelyteistä ja poluista. Tutustuin alueen luontoon lauantaina ja sunnuntaina päiväkävelyn merkeissä ja se teki minuun suuren vaikutuksen.
Koko Tiuruniemen alueelle on ominaista ympäröivä vesi ja luonnon äänet. Alue on sen verran kaukana autoteistä ja kaupungin hulinasta, joten niiden äänet loistavat mukavasti poissaolollaan. Urbaanin mölyn on korvannut lintujen laulu ja tikkojen nakuttaminen. Me saimme myös ihmetellä jään ääniä, sillä rannassa kävellessämme jäiden pauke ja matala moukuminen kiinnittivät huomiomme.
Jään ääntely on samaan aikaan ihmeellistä ja kiehtovaa. Pitkillä järvenselillä kevättalven sää saa jään naksumaan ja laulamaan matalataajuisia ääniä, ikään kuin jää vaikeroisi kovan puristuksen alla. Rannan tuntumassa jää taasen ritisee, paukkuu ja kilkattaa heleästi jäämassan taistellessa tilasta rantakivikon kanssa.
Juuri jään moukuminen ja murina kiinnittivät minun huomioni päiväkävelyllämme: hypnoottinen ja surumielinen ulvonta naksumisen ja ritinän lomassa sai aistini herkistymään ja katseen suuntautumaan jäässä oleviin railoihin sekä kauas jatkuvaan peilikirkkaaseen jään pintaan. Olisin voinut jäädä pidemmäksikin aikaa kuuntelemaan jään laulua, mutta päätimme tovin päästä jatkaa matkaamme kohti Tiuruniemen kärkeä ja lopullista kohdettamme, eli Tiurun vanhaa sairaalarakennusta.
Koko kävelymatkamme ajan linnut pitivät meille seuraa: taustallamme naakat naukuvat puissa kilpaa variksia ja pikkulintuja vastaan, ikään kuin yrittäen ilmoittaa ketkä ovat puiden ja metsän valtiaita. Keväisen aurinkoinen sää oli saanut jokaisen lajiyksilön liikkeelle ja kävelyämme saatteleva liverrys saikin mieleen kesäisen tunnelman – myös auringolla ja keväisellä lämmöllä saattoi olla tähän vaikutusta.
Tovin käveltyämme edessämme avautui näkymä, joka sai silmämme avautumaan lautasiksi ihmetyksestä: 134 metrin korkeuteen merenpinnasta nouseva kolossaalinen ja heikkoon kuntoon rapistunut Tiurun sairaala täytti näkökenttämme ja edessämme olevat noin 10 000 neliötä. Mielessä oli vain yksi ajatus: tähän rakennukseen täytyy tutustua tarkemmin! Mutta tästä lisää seuraavassa postauksessa.
Alla vielä keväisiä tunnelmia Saimaan rantamaisemista onnistuneelta viikonloppureissulta.
Keväisin terveisin, Antti
Ajatusmatkalla 