Viime viikkoina olen havahtunut ympärilläni pyrähteleviin ja laulua luritteleviin lintuihin. Ehkä aistini ovat palautuneet isyysvapaan aikana ennalleen, tai sitten olen yksinkertaisesti saanut nostettua katseeni kengänkärjistäni puiden rungoille ja oksistoon, sillä aikaisemmin en ole niinkään kiinnittänyt huomiota lähiympäristöni lintutarjontaan.
Lintujen tunnistamisen osalta olen kuitenkin pitkälti aloittelija. En ole aikaisemmin osannut tunnistaa kuin toistakymmentä lintulajia – ja olen esimerkiksi niputtanut pikkuvarpusen ja varpusen samaksi lajiksi, eli varpuseksi – mutta nyt isyysvapaalla, nukuttaessani tytärtäni vaunulenkeillä tai pihapiiriä tarkkaillessani, silmiini on alkanut osua yhä useampia siivekkäitä ja niiden tunnistaminen (tai tarkemminkin tunnistamattomuus) on jäänyt kutkuttamaan mieltäni. Asialle pitäisi siis tehdä jotain!
Bongausvarusteet kuntoon
Aloitin lintuihin tutustumiseni tarkkailemalla lähiympäristöni lintuja, mutta melko pian aloin tuskastua, sillä en osannut lainkaan tunnistaa suurinta osaa linnuista: äänistä en ottanut yhtään selvää ja silmämääräisesti niitä pikakiitäjiä ja piilottelijoita oli harvinaisen vaikeata amatöörisilmillä havainnoida. Toisaalta, lähes kaikki linnut välttivät minun lähiseuraani, joten niitä katsellakseen olisi pitänyt kantaa mukanaan kiikareita tai tarpeeksi hyvällä zoomilla varustettua kameraa.
Jaa, että kiikarit tai kamera? Minultahan löytyy molemmat apparaatit, joten miksen voisi kantaa niitä vaunulenkeillä sekä pitää molempia lähietäisyydellä kotisohvalla loikoillessani? Tämä ajatus mielessäni päätin varustaa itseni tarvittavilla havainnointiapuvälineillä ja loin kännykkääni bongauslokikirjan. Jälkitunnistuksessa suunnittelin hyödyntäväni kirjastosta lainaamaani ”Suomen ja Euroopan lintuopas”-kirjaa, joka kattavuudeltaan, kuvasadoltaan ja varsinkin painavuudeltaan edustaa mielestäni kelpo opusta. Nyt olisin valmis kohtaamaan puissa ja pensaissa lymyilevät linnut!
Lähipuiston ja -metsien asukkaita
Kotipihassamme vierailee erilaisia lintulajeja perus-tiaisista ja -peipoista lähtien aina harvinaisempiin vieraisiin, eli kiehtoviin haukkoihin (varpushaukka) ja tikkoihin (käpytikka) asti, mutta parempia havaintoja saa tehtyä kun kävelee lähellä sijaitseviin puistoihin ja metsiin.
Päätin siis aloittaa omat, kotipihani ulkopuolelle sijoittuvat, bongailuni Lystimäenpuiston pienestä metsästä, jossa majailee kohtalainen määrä erilaisia lintulajeja. Koska tyttäreni päiväunien nukuttamisajankohta on myös hyvää lintujen bongailuaikaa, nappasin ulkovaatteiden seuraksi kamerani 70-300 mm objektiivilla varustettuna. Näin saisin lähikuvaa myös hieman kauempana majailevista linnuista ja voisin varmistaa lajitunnistuksen muutenkin kuin mutu-menetelmällä.
Yllätyksekseni (ja onnekseni) kameran käyttö avasi aivan uuden maailman lintujen tarkkailuun. 300mm polttovälillä puun latvassa tai syvemmällä metsässä lymyävät linnut sai helposti näkyviin eikä niitä toisaalta häirinnyt menemällä liian lähelle. Kiikarillahan olisin päässyt samaan lopputulokseen, mutta kamerani automaattitarkennustoiminto kyllä nopeutti kohteen tarkennusta. Toisaalta, kuvaamalla linnun olen voinut tehdä lajitunnistuksen jälkikäteen, mihin pelkkää kiikaria käyttämällä en pysty.
Edessä useita bongausvuosia
Olen vasta bongausurani alussa, joten jokainen uusi lintulaji on yhtä juhlaa. Tämän alkuvuoden aikana olen bongannut 16 lintulajia ja niistä viittä en ole aikaisemmin osannut nimetä. Uskoisin kuitenkin päätyväni tällä vauhdilla 40-50 lajiin koko vuoden aikana, ottaen huomioon, että minulle bongailu on enemmänkin mukava lisämauste ulkoiluun ja tyttäreni nukutuslenkeille.
Joidenkin lajien havainnointi on tuottanut jännää mielihyvää, kuten esimerkiksi tiklin (mielestäni todella kaunis lintu) bongaaminen muutaman metrin päästä, varpushaukan ihailu kotimme aidan päällä ja tikkojen (käpy- ja pikkutikka) touhujen seuraaminen. Ja vaikka jokainen uusi laji on hieno lisä bongauslokikirjaani, on kaikkien lintujen elämän seuraaminen kiehtovaa, varsinkin kun sitä voi tehdä kiikarin tai kameran läpi lähietäisyydeltä.
Linnut ovat sympaattisia ja kauniita eläimiä, joiden parissa toivottavasti viihdyn useita vuosia – ellen koko loppuelämääni. Joidenkin ystävieni osalta lintubongaus on jo vienyt täysin mukanaan ja vuosien harrastus on nykyään lähes elämäntapa. Mielestäni se on oikein hienoa ja tavoiteltavaa.
Lintubongausterveisin, Antti
P.S. Kuten tämän postauksen kuvista saattaa ammattibongaaja huomata, matkani lintuvalokuvaajana ja -bongaajana on vasta alussa. Edessä on siis varmasti monia vuosia lintumetsillä erilaisia lajeja ja otoksia etsiessä. Toivottavasti kuvat kehittyvät vuosien saatossa ja saan jaettua otoksia myös harvinaisemmista lajeista.
