Taksimme pysähtyy hieman Tallinnan vanhankaupungin ulkopuolella sijaitsevalle teollisuusalueelle, jossa majaansa pitää nanoPruul, tallinnalainen mikropanimo, joka tunnetaan laadukkaista käsityöläisoluistaan. Ovella meitä on vastalla Alar, panimon perustaja ja omistaja, panimomestari ja oikeastaan kaikesta muustakin panimotoiminnasta vastaava, alati hymyilevä herrasmies. Jämäkän kädenravistuksen jälkeen astumme sisään Alarin maailmaan, eli nanoPruulin kompaktiin panimoon, joka tuottaa vuosittain reilut 20 000 litraa olutta ketterästi käsityöläishengessä.
NanoPruulin panimoon astuessa ensimmäiseksi kiinnittää huomiota juuri panimotilan kompaktiuteen: kaikki laitteet on sijoitettu täsmällisesti oluenpanoprosessin mukaisesti pieneen tilaan ainoana erona maltaan rouhiminen, joka tehdään huoneen peränurkassa Alarin isän rakentamalla sähköisellä rouhintakoneella (laitteen sähkönsyöttö on rakennettu vanhan seteliautomaatin koneistosta). Kuhunkin oluenpanon vaiheeseen tarvittavien laitteiden välillä on vain muutaman askeleen matka, joten on helppo kuvitella miten prosessin edetessä Alar liikkuu panimohuoneensa ympäri.
Alarin panimossa itsetehtyjä ja tuunattuja laitteita on muitakin kuin maltaan rouhintaan tarkoitettu laite, näistä merkittävimmässä roolissa ollen yli kuusisataalitrainen mäskäys- ja keittokattila, jota on aikaisemmassa elämässään käytetty mm. maidon viilennyksessä. Alar on aikanaan hankkinut sen Suomesta sadalla eurolla ja muokannut kattilan oluttuotannon käyttöön isänsä kanssa. Kattilan kyljessä komeilee vielä Turengin Sokeritehdas Oy:n logo ja pienellä googletuksella käy ilmi, että kattilalla saattaa olla ikää jopa yli 60 vuotta.
Laiteistoa ja oluenpanoprosessia läpikäydessämme tutustuimme myös toiseen itsetehtyyn laitteeseen: olutpullojen etikettikone on myös Alarin isän kädenjälkeä ja muokattu rouhintakoneen tavoin vanhasta seteliautomaatista – pakkohan sitä oli päästä testaamaan!
Käsityöläisprosessi alusta loppuu
Kun olimme tutustuneet nanoPruulin laitteistoon ja maistelleet pannuissa kypsyvää olutta (Alar sihautti reilut maistiaiset tuoreesta kirsikkaoluestaan), halusin vielä haastatella Alaria itse prosessista. Kävi nimittäin selväksi, että hänen oluentekoprosessinsa on täysin manuaalinen ja esim. liukuhihna ja automatisaatio loistavat poissaolollaan.
Reilut 20 000 litraa vuodessa on kelpo määrä käsityöläistoimin pantuna. Alar hyödyntää muutamia apulaisia kiiretilauksille ja ruuhkapiikkien aikaan, mutta lähinnä pullotusvaiheessa (jossa osaava henkilö täyttää 250 pulloa tunnissa neljää hanaa hyödyntäen) ja etikettien liimauksessa. Muuten prosessi on vahvasti hänen käsissään. Kapasiteetti olisi kuulemma melkein tuplattavissa ilman lisähenkilöstöä, mutta se vaatisi myyntitoiminnan laajentamista.
Alarin kanssa keskustelun ja olutfiilistelyn jälkeen on pakko todeta, että nanoPruulin taustalta löytyy todellista intohimoa oluentekoon. Alar paneutuu selvästi huolella reseptiikkaan ja toimiva sekä puhdas laitteisto ovat hänelle tärkeitä asioita. Näiden avulla hän on toiminut jo viitisen vuotta, ollen siten yksi Tallinnan mikropanimobuumin edelläkävijoitä.
Visiitin myötä myös vahvistui, että Alar ja hänen panimonsa on loistava yhteistyökumppani Olutkulkurit-toiminnalle, jota olen yhdessä ystävieni kanssa kehittämässä – mutta tästä toiminnasta lisää tulevissa postauksissa, sillä nyt on aika testata Alarin antamia maistiaisia!
Olutterveisin, Antti
Ajatusmatkalla 