Kesälomani alkaa hiljalleen siirtyä muistojen harmaaseen arkistoon muutaman viikon työssäolon jälkeen. Siksi onkin mukava kaivaa kesälomamuistoista sykähdyttävimmät, eli suppailumuistot, joiden muistamista helpottaa kohtalainen määrä kuvia (suppailukaverinani kulkeva GoPro ei taaskaan pettänyt).
Tämän kesän suppailumuistoihin sisältyy paljon aurinkoa, leppoisia kesäiltoja peilityynellä järvellä ja kauniita auringonlaskuja, mutta toisaalta myös tavallista viileämpiä kelejä, kovaa tuulta ja piiskaavaa sadetta. Ihan jokaisena lomapäivänä en päässyt säiden takia suppailemaan, mutta kertoja tuli kuitenkin melkein 20, joten olen oikein tyytyväinen suppailusaldooni.
Jos heinäkuun alku oli kolea ja sateinen, niin samaisen kuukauden loppupuoli olikin säiden puolesta jo kesäisen kaunis ja kuuma. Sateista ei siis tarvinnut silloin enää kärsiä, joten mökkijärvi oli iltaisin täydellisessä suppailukuosissa: peilityyni ja auringon lämmittämä. Vakiorutiineihini kuuluikin aamupäivän suppailuretki lintuluodolle (tyttäreni aamu-unien aikaan), jossa majaansa piti kalasääski perheineen. Sääksen lentoa pystyi tarkkailemaan sopivan etäällä sijaitsevasta lahdenpoukamasta käsin, johon tuuli ja aallot eivät yltäneet ja siten häirinneet SUP-laudalla chillailua ja tarkkailua.
Kalasääski on näyttävä lintu kokonsa puolesta. Sen liitelyä ja pesään laskeutumista oli mahtava katsella ja paikoin ilmaa halkovat piipitykset rikkoivat mukavasti muuten hiljaisen järven rauhaa (kokoonsa nähden kalasääsken ääni on muuten aika vaatimaton).
Päivä- ja ilta-aikaan järvellä liikkui myös aktiivinen kuikkaperhe sekä rantoja luotaava isokoskeloperhe. SUP-lautailuni taisi kesäloman aikana tulla kuikille tutuksi, sillä loppulomasta ne eivät enää sujahtaneet järven syvyyksiin yhtä hanakasti, vaan saatoimme yhdessä nauttia mökkijärven pinnalla liitelystä.
Kesäloman illat kruunasi auringonlaskusuppailu kesätaivaan maagisia värejä tarkkaillen. Suppailu auringonlaskun aikaan on minulle jo lähes traditio (olen siitä aiemmin kirjoittanut mm. tässä postauksessa) ja se on osoittautunut oivaksi keinoksi rentoutua ennen nukkumaan menoa.
Peilityynellä ja täydellisen hiljaisella järvellä on mukava lipua muuttuvan taivaan värejä observoiden. Jokainen ilta on erilainen lämpötilasta, pilvien määrästä ja vuodenajasta riippuen, joten jokainen suppailukerta on siten myös ainutlaatuinen kokemuksensa. Hienoimpina hetkinä kesäyötä saattaa rikastaa joutsenen ylilento tai järven pintaa rikkovat, iltasyönnillään olevat kalat. Nämä hetket kruunaavat kesäloman päivät ja antavat voimia tulevan syksyn koitoksiin niin työelämän kuin vapaa-ajankin osalta.
Suppailumuistoihin uponneena, Antti
Ajatusmatkalla 