Vietän tänään kesälomani viimeistä päivää ja tuntuu siltä kuin viimeiset viisi viikkoa olisivat menneet hujauksessa. Sain kyllä nauttia lomatunnelmasta ja rentoutua tutuissa mökkimaisemissa – rakkaan lajini parissa (suppailu) sekä muutenkin – mutta jotenkin tuntuu siltä kuin olisin vasta muutama päivä sitten aloittanut lomani.
Tämän vuoden kesälomanihan oli hyvin erilainen aikaisempiin vuosiin verrattuna, sillä mukana lomanvietossa oli pieni tyttäreni, joka juhlisti lomani aikana puolivuotistaivaltaan. Liekö tyttäressäni selitys ajan vierimiseen, sillä päivärutiinit puolivuotiaan kanssa veivät huomaamattaan aikaa ja väliin jäävän vapaan halusi käyttää tehokkaasti hyödyksi. Siten päivätkin kuluvat kuin siivillä, tai kuin sukset lentokelillä – kilometrit taittuvat vauhdilla ja maali lähenee huomaamattaan.
Mutta palaanpa taas takaisin kesälomatunnelmiin, eli mistä viiden viikon kesälomani sitten kaiken kaikkiaan koostui?
Vauvaelämää aamusta iltaan
Kesälomallani sain viettää paljon aikaa tyttäreni kanssa, kiireettä ja ilman aikataulua. Vauvaelämä näkyikin mökkiarjessa aamusta iltaan – ja öisinkin yöheräämisten ja -syömisten muodossa jos ihan rehellisiä ollaan. Tuntui kuitenkin hyvältä huomata, että yhteinen aika auttoi vahvistamaan minun ja tyttäreni suhdetta, sillä hän loi ajan myötä enemmän ja enemmän kontaktia sekä hymyjä isälleen yhteisinä hetkinämme.
Aloitimme kesälomalla kiinteiden ruokien syömisen ja syöttäminen osoittautuikin hyväksi tavaksi vahvistaa isäsuhdetta: desin puurolautasen syöttäminen on yhteinen sylihetki, jolloin puolituntinenkin humahtaa huomaamattaan. Monet kerrat ruokailu taukosi naurunremahduksiin tai välihymyihin, mutta aina vain lautanen tyhjentyi tyttäreni pohjattomaan vatsaan. Toisinaan ihmettelin (ja ihmettelen edelleenkin) miten vauvan vatsaan voi mahtua niin paljon ruokaa.
Työelämä vie aikaa perhe-elämältä, eikä yhteistä aikaa jää kuin tovi työpäivän jälkeen, siksi olikin hienoa saada viettää perheaikaa lomalla näinkin paljon. Intensiivisen mökkielämän kääntöpuolena on kuitenkin väsymys, sillä heikosti nukutut ja rikkonaiset yöt vaativat veronsa. Päiväunia olisi pitänyt nukkua enemmän, sillä nyt vien töihin mukanani univelkaa ja väsyneet silmät.
Suppailua auringonlaskun tunnelmissa
SUP-laudalle pääsin jopa yllättävän hyvin kesälomalla. Vaikka alkukesä oli melko kolea, niin lämpimiä ja aurinkoisia päiviä sekä iltoja tuli kuitenkin sen verran, että suppailukertoja kertyi toistakymmentä.
Suppailulle löytyi väli aina tyttäreni päiväunien aikaan, jolloin saatoin sujahtaa laudan kanssa noin tunnin lenkille. Päiväsaikaan suunnaksi valikoitui usein mökkijärven eteläpääty ja lintuluoto, jonka korkeimman männyn latvassa asustavan kalasääksen lentoa oli hieno tarkkailla SUP-laudalla makoillen. Iltaisin käänsin SUP-laudan nokan kohti järven koillispäätyä, jossa auringonlaskun värit näkyivät kauneimmin. Iltasuppailut jäivät kylläkin tämän kesäloman osalta vähemmistöön, sillä ne osuivat useimmiten tyttäreni nukuttamisen aikaan, enkä halunut herättää häntä mökkiin palatessani (muutaman kerran virheistä oppineena).
Työelämän tuoma arki alkaa taas huomenna, joten kesäloman muistot ovat kohta vain harmaata massaa isäelämän marinoimissa aivoissa. Moni asia on kuitenkin muuttunut tyttäreni osalta näinä viitenä viikkona, joten isäelämäni on siten erilaista: kiinteiden ruokien syöttäminen jatkuu nyt säännöllisesti ja toisaalta unikoulun myötä myös hänen nukkumisrutiinit ja -tavat muuttuvat. Ehkä voimme vaimoni kanssa jo kohta salaa haaveilla keskeytymättömistä unista.
Viimeistä lomapäivää juhlien, eli kesälomaterveisin, Antti
Ajatusmatkalla 