Tämän vuoden ensimmäinen kansallispuistovierailu ja -yöpyminen osui Varsinais-Suomessa sijaitsevaan Teijon kansallispuistoon, jonne matkasimme vaimoni kanssa viettämään kesälomamme viimeisiä päiviä. Kansallispuistossa kiersimme 5,5 kilometrin Matildanjärven rengasreitin sekä kävimme Teerisaaren laavulla. Reissun huipensi yöpyminen puiden väliin nostetussa Tentsile-teltassa.
Matildanjärven rengasreitti järven ympäri
Aloitimme Teijon kansallispuistoon tutustumisemme sen suosituimman rengasreitin kautta. Matildanjärven reitti on helppo ja hyväkuntoinen ja se kiertää käytännössä koko Matildanjärven ympäri, lähtien luontokeskuksen talolta. Sieltä myös me aloitimme kierroksemme, kulkien valkoisilla maalimerkeillä merkittyä polkua suositussuuntaan, eli vastapäivään.

Reitin alkupäässä, järven itäisessä kärjessä, on upean soista ja saimme kävellä paljon pitkospuita pitkin (minun ehdoton suosikkini). Muutaman kilometrin jälkeen maasto muuttui nopeasti kangasmetsäksi ja havupuiden valtaamaksi. Polku mukaili kuitenkin kallioista maastoa kulkien järveä myöten ja matkaa piristivät kauniit niemet, joissa piipahdimme lyhyiden taukojen merkeissä.



Matildanjärven rengasreitti käväisee myös betoniviidakon puolella, sillä se seurailee noin kilometrin verran Mathildedalin autoteitä. Teitä pitkin on kurja kävellä, sillä autotien reunalla ei ole juurikaan tilaa kävelijöille ja kesäaikaan suosittuun Mathildedalin ruukkikylään virtaa jatkuvasti autoja. Saimme kuulla vasta luontokeskukselle palattuamme, että Sofiankujalta olisi päässyt takaisin metsään loppumatkaksi, jolloin tienviertä olisi tarvinnut kävellä vain joitain satoja metrejä – no, tämän tiedämme ensi kerralla ja blogin lukijanhan tämä kannattaa ehdottomasti pistää muistiin!
Teerisaaren laavulle pitkospuita pitkin
Sateisen yön jälkeen päätimme jatkaa kansallispuistoon tutustumista ja valitsimme kohteeksemme Teerisaaren laavun, joka sijaitsee Puolakkajärven rannalla. Matka Puolakkajärvelle kulkee osin samoja reittejä Matildanjärven reitin kanssa, poiketen siitä reilun kilometrin jälkeen. Tässä vaiheessa reittiä jatketaan oikealle kaartavia pitkospuita pitkin, jotka jatkuvat aina Teerisaaren laavulle asti (ja itse asiassa siitä vielä pidemmällekin) – matka laavulle onkin pitkospuiden ystävien unelmareitti!

Teerisaareen vievä polku kulkee suurimman osan matkastaan Väliojan vierellä, maaston ollessa ympärillä varvikkoista ja soista. Sanotaan, että alueella asustelee teeriä ja metsoja mutta meidän reissumme aikana emme päässeet näkemään tai kuulemaan näitä hienoja kanalintuja – lähimmäksi pääsivät kaksi vanhempaa marjanpoimijaa.
Pitkospuiden päässä meitä odotti kaunis järvimaisema ja vedenpinnan yläpuolelle nouseva nyppylä, jolla Teerisaaren laavu sijaitsee tulentekopaikan kera. Laavulla on hyvä pitää taukoa ja ihailla järvimaisemaa luonnon hiljaisuudessa.


Laavulta voisi jatkaa matkaa idemmäksi järven reunaa mukailevia pitkospuita pitkin tai pienen paluumatkan jälkeen suunnata kohti kansallispuiston pohjoisia reittejä, mutta me päätimme kääntyä takaisin luontokeskukselle, sillä edessämme oli vielä kotimatka Helsinkiin. Laavulla on kuitenkin hyvä pysähtyä pidempien patikointireittien välissä.
Edestakainen matka luontokeskukselta Teerisaaren laavulle on noin viitisen kilometriä ja tuo matka taittuu oikein helposti hyväkuntoisia pitkospuita pitkin. Reitti oli kyllä minun suosikkini Teijon reissulla ja voin tosiaan suositella sitä etenkin pitkospuiden ystäville! Muista varata mukaan eväitä, sillä laavun tulentekopaikalla on kätevä nauttia eväitä. Teerisaaren laavun alueelta löytyy myös kuivakäymälä, joten siltäkin osalta mukavuudet kannattaa hyödyntää.
Yöpyminen kahden metrin korkeudessa
Vietimme Teijon kansallispuistossa kaksi päivää ja yhden yön. Yön vietimme puiden välissä, reilun kahden metrin korkeuteen nostetussa Tentsile-teltassa. Teltan saimme luontokeskuksen kautta, joka vuokraa Tentsile-majoitusta Tentsile Experience EcoCamp -konseptillaan kolmessa valmiiksi asennetussa teltassaan. Samaan pakettiin saa myös makuupussit, tyynyt ja aamupalan, joten tätä voisi kutsua todella matalan kynnyksen eräilyksi.



Minulle Tentsile-yöpyminen oli ensimmäinen ja kokemuksena oikein kiinnostava. Yöunet teltassa jäivät vähäisiksi (jostain syystä en löytänyt hyvää nukkumisasentoa) mutta upeat maisemat ja raikas ulkoilma korvasivat sen. Lisäksi luonnon öiset äänet ja sateen ropina teltan suojakankaaseen lisäsivät vahvaa luontokokemusta ja tunnelmaa.
Ulkona nukkumisessa on oma viehätyksensä ja varsinkin kesähelteillä se on oikein toimiva ratkaisu. Mielestäni se voittaa myös hotellimajoituksen sata-nolla. Tentsile Experience EcoCamp -konseptissa sai muuten myös vessa- ja suihkumahdollisuuden, joten telttakokemus oli suorastaan luksustasoa. Jos Tentsile-majoitus kiinnostaa Teijon kansallispuistossa, niin lisätietoa yöpymisestä saa tästä.
Teijon kansallispuistovierailumme keskittyi alueen eteläiseen puoleen ja pohjoiset reitit jäivät vielä odottamaan uutta vierailua. Kansallispuiston maisemiin ja pohjoisiin reitteihin on siis hyvä syy tehdä uusi vierailu tulevaisuudessa!
Patikointiterveisin, Antti
P.S. Lisätietoa Teijon kansallispuistosta (mm. sijainti, reitit, palvelut, saapuminen) voit saada luontoon.fi-palvelusta, jonne pääset kätevästi tästä.
Kiitos kivoista blogeista☀️
TykkääTykkää
Kiitos Anu kommentista! Mukava kuulla, että blogikirjoitukset maistuivat 😊
TykkääTykkää
Hyvä postaus Teijosta! Suosittelen ehdottomasti käymään vielä Sahajärvellä sekä Punassuolla. Punassuo on pysäyttävän kaunis, mikäli suomaisema ja pitkospuut kiinnostavat.
TykkääLiked by 1 henkilö
Kiitos kommentista ja vinkeistä, niitä on aina mukava saada! Suomaisema ja pitkospuut ovat kyllä suosikkiosastoa, joten nuo täytyy ehdottomasti käydä katsastamassa seuraavalla visiitillä.
TykkääTykkää