Juttelin taannoin äitini kanssa valokuvaamisesta. Olin katsellut vanhoja kuva-albumeja ja mietimme miten ja missä valokuva oli otettu sekä kuka sen oli napannut (äitini useimmiten). Äidilläni oli nuoruudessaan hieno Yashican filmijärkkäri, joka kulki mukana aina matkoilla ja toisinaan myös sukuvierailuilla. Näistä reissuista on jäänyt hienoja kuvia ja dioja, joita olemme katselleet vuosikymmenten varrella lukuisasti.
Keskustelun aikana aloin pohtia oman valokuvausharrastukseni taustoja ja sitä, mikä on saanut minut alun perin rakastumaan valokuvaamiseen.
Ensimmäisen kuvan tuoma jännitys
Lapsuuteni hienoimmat muistot liittyvät matkailuun niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Ulkomaanreissut olivat harvinaista herkkua ja niitä sävyttivätkin aina valokuvaaminen matkan dokumentointikeinona. Muistan, että jollain matkalla (äitini epäili tämän olleen vuonna 1991 Itävallassa) pääsin itse tallentamaan maisemia ja kai se siitä sitten lähti: kiinnostus ajan pysäyttämiseen ja maiseman kehystämiseen kameran laukaisunappia painamalla.
Sain ensimmäisen oman kamerani (Fujifilm-merkkinen pieni filmikamera) 13-vuotiaana ja sillä dokumentoin oman nuoruuden reissuja ja aikaa kavereitteni kanssa. Tämä oli siis selkeästi ennen älypuhelimien ja kamerakännyköiden tuloa, joten filmirulla piti ladata kameraan huolellisesti, niitä ei voinut tuhlata jatkuvasti, eikä kuvia päässyt katsomaan kesken kuvaamisen. Täyden rullan kehittämisessä oli oma jännityksensä: oliko kuvissa helmiä vai menivätkö parhaiden hetkien kuvat pieleen?
Pian digikausi muutti kaiken ja kuvien ottamisesta tuli aina vain helpompaa. Minun pieni filmipokkarini on ajan saatossa muuttunut Nikonin D7200 -digijärkkäriksi ja toisaalta dokumentoin puhelimella paljon tapahtumia. Silti, muistoissani säilyvät ne lapsuuden ensimmäiset kokeilut ja filmikameralla valokuvaamisen jännitys.
Kuvien ja kuvauskohteiden metsästäminen on vienyt minut kiinnostaviin paikkoihin ja tuonut kokemuksia, joihin ilman kuvausintoa en välttämättä olisi päätynyt. Tänään äitienpäivänä olenkin mittaamattoman kiitollinen äidilleni siitä, että löysin valokuvaamisen. Kiitos äiti, että sain sinulta rakkauden valokuvaamiseen!
Hyvää äitienpäivää kaikille valokuvaaville ja valokuvista nauttiville äideille!
Terkuin, Antti
