Repoveden Ketunlenkki on maisemiltaan näyttävä reitti

Repoveden kansallispuisto on varsinainen helmi Kaakkois-Suomessa. Kansallispuisto sijaitsee Kouvolan ja Mäntyharjun kuntien alueella vain parinsadan kilometrin päässä Helsingistä, joten läheisyytensä takia se oli myös minulle luonnollinen kohde osana Itä-Suomeen sijoittuvaa road trip -reissua.

Hyvän sijaintinsa lisäksi Repoveden kansallispuisto tunnetaan myös upeasta luonnostaan: tarjolla on silmiä hiveleviä järvi- ja kalliomaisemia sekä kaunista metsää. Näiden ansiosta Repoveden kansallispuisto onkin erittäin suosittu luontokohde. Metsähallituksen arvion mukaan alueella vieraili vuonna 2016 lähes 150 000 ihmistä, joten päiväsaikaan – ja etenkin kesäisin – suosituimmilla reiteillä on ihmisiä lähes ruuhkaksi asti.

Päiväpatikointi Ketunlenkillä

Repoveden alueelle on kolme sisäänkäyntiä: Saarijärven, Lapinsalmen sekä Tervajärven sisäänkäynnit, joista Lapinsalmen sisäänkäynti on suosituin. Lapinlahden sisäänkäynniltä pääsee Ketunlenkille, joka viiden kilometrin mitallaan houkuttelee luokseen päiväkävijöitä ja sai minutkin valitsemaan juuri sen reitin polkuineen.

Olin etukäteen selvittänyt, että Ketunlenkillä olisi mittaansa nähden todella paljon mielenkiintoisia kohteita: heti alussa pääsisin kävelemään kaunista riippusiltaa pitkin, kiipeämään korkealle kallionlaelle ja lopussa vinssaamaan itseni käsikäyttöisellä lossilla salmen toiselle puolelle.

Ketunlenkki on rengasmainen reitti ja se on viitoitettu todella hyvin. Reitin kävely on siis tehty mukavan helpoksi ja siitä suoriutuu puolessa päivässä. Reitti voidaan kiertää molempiin suuntiin mutta itse suosittelisin kulkemaan myötäpäivään, jolloin loppuun jää lossimatka ja tasaisemmat maastot.

Monipuolisia maisemia ja koko ajan läsnä oleva vesi

Suuntasin siis autoni nokan kohti Lapinsalmen parkkipaikkaa, jossa autoja olikin pysäköitynä yllättävän paljon – omaa rauhaa tuskin olisi tarjolla. En antanut tämän häiritä, vaan pakkasin eväät, kameran ja muut tarpeelliset retkivälineet reppuuni ja otin suunnan kohti Ketunlenkin alkupistettä.

Myötäpäivään kierrettäessä huomaa ensimmäisenä reitin mäkisyyden. Polku aaltoilee nousujen ja laskujen mukaisesti. Noin kuudensadan metrin jälkeen iskeekin ensimmäinen yllätys: tiesin kyllä odottaa Lapinsalmen riippusiltaa mutta sen nähdessään alkaa syke nousta innostuksesta. Puinen riippusilta on jotain mihin harvoin törmää ja sen ympäristössä minullakin meni tovi vain näkyä ihaillen, kunnes marssin sillan yli. Tsekkaa Lapinsalmen riippusillan ylitys alla olevasta videosta.

Riippusillalta matkani jatkui kohti seuraavaa kohdetta, Katajavuoren huippua. Katajavuorelle on matkaa riippusillalta vain noin kilometrin verran mutta valitsin taas tapani mukaisesti omat polkuni ja kävin tutustumassa muutamaan lähilampeen. Pieniä ja sympaattisia metsälampia löytyy alueelta oikein mukavasti: Repoveden reitit kulkevat järvien ja lampien ympäri, joten vesi on jatkuvasti läsnä reitillä.

Pienen seikkailun jälkeen vastassa häämötti lähes pystysuoraa seinämää myötäilevät puiset portaat. Katajavuorelle vie yli kahdensadan askelman puinen portaikko, jonka kiipeäminen kannattaa. Huipulla olevan näköalatasanteen maisemat vetävät hiljaiseksi: näköalatasanteelta aukeaa sykähdyttävä maisema Repoveden ylle ja päätinkin viettää tovin maisemaa ihaille.

Katajavuorelta laskeutuessa maisema muuttui metsäiseksi ja sää samalla synkemmäksi. Uhkaava sade ja järvien yli kaikuva ukkonen ajoi suurimman osan retkeilijöitä takaisin autoihinsa, jolloin ympäröivä metsä hiljeni ihmisäänistä, eikä lähistöltä kuulunut enää perheiden huhuilua, saati vaelluskenkien rapinaa. Sain nauttia pitkän tovin synkän metsän hiljaisuudesta. Sanotaan, että metsä lievittää stressiä hyvin ja kyllä minunkin otsarypyt oikenivat askel kerrallaan.

Loppumatka käsikäyttöisellä lossilla

Jos Ketunlenkin alku on näyttäviä maisemia ja jylhiä kallioita, on reitin loppuosa kauniin erämaista metsää. Maisema vaihtelee synkästä kuusimetsästä, pitkospuiden halkomaan saniaismetsään ja aina kallioiseen mäntymaisemaan. Kilometrit täyttyvät nopeasti kunnes yllättäen vastaan tuleekin laituri, jonka päässä häämöttää pieni puinen lossi.

Myötäpäivään kierrettäessä Ketunlenkki huipentuu lossimatkaan. Kapiaveden ylitse pääsee käsikäyttöisellä Ketunlossilla, joka kyyditsee matkalaisen hauisvoimalla yli kapean Määkijänsalmen. Jos riippusillan ylittäminen oli upea kokemus, niin sitä on myös lossilla seilailu. Määkijänsalmen yli pääsee muutamassa minuutissa ja vastarannan laiturille päästessä onkin vastassa jo uusia Ketunlenkin kiertäjiä.

Vaikka kiersinkin Repoveden kansallispuistossa vain lyhyen Ketunlenkin, antoi alue todella monipuolisen ja miellyttävän kuvan itsestään. Maisema vaihtui koko ajan ja reitti oli opastettu hyvin. Repoveden haikkailutarjonta on kattava ja uskoisin, että siellä viihtyy niin kokenut eräkävijä kuin ensikertainenkin.

Alla vielä tunnelmia Repoveden kansallispuiston Ketunlenkiltä.

Patikointiterveisin, Antti.

P.S. Jos kiinnostuit Repoveden kansallispuistosta ja kaipaat lisätietoa, niin Repoveden virtuaaliopas (klikkaa sivuille tästä) sekä Metsähallituksen esite (lataa esite tästä) tarjoavat hyvän kattauksen reiteistä ja palveluista karttakuvineen.