Legenda kertoo, että rakkauden ja kauneuden (sekä monen muun) jumalatar Afrodite sai syntynsä Kyproksen saarella, Limassolin ja Pafoksen rajan lähistöllä sijaitsevalla rannalla. Koska olin lomailemassa Limassolissa, ajattelin järjestää treffit Afroditen kanssa hänen synnyinkivellänsä, eli Petra tou Romioussa.
Tapani mukaan päätin suosia julkista liikennettä ja hyödyntää Kyproksen bussiverkostoa. Tämä osoittautui virheeksi.
Odottelua ja taas odottelua
Afroditeen syntymäpaikalle ei ole suoraa bussilinjaa Limassolista. Keskustasta pitää ottaa kaupunkien välinen Intercity bus -linja joko Pafokseen tai Pissouriin. Päätin valita matkan Pafokseen, joka on kohtalaisen suuri kaupunki Kyproksessa.
Bussimatka Pafokseen on mukavaa kyytiä. Maisemat korkealta moottoritieltä ovat kauniit ja ilmastoitu bussi pehmeine istuimineen tuo oman mukavuuskertoimensa. Matka Pafoksen keskustaan kesti reilun tunnin ja sinä aikana ehdin hyvin miettiä miten kohtaan myyttisen Afroditen.
Mutta Pafoksen pääbussiasemalla iskeekin realismi vasten kasvoja: Kypros on autoilijan maa ja busseja kulkee todella harvoin (ellei kyse ole kaupungin sisäisestä päälinjasta, kuten linjasta 30 Limassolissa). Bussin saavuttua pääteasemalleen, suuntaan suoraan infopisteelle kuullakseni, että seuraava bussi Petra tou Romiouhun lähtee yli kahden tunnin päästä. En lannistu ensimmäisestä vastaiskusta vaan päätän etsiä lounaspaikan, sillä tarujen myyttinen jumalatar on parempi kohdata hyvinsyöneenä kuin nälissään.
Odotus (ja ruokailu) kannattaa sillä noin puolen tunnin bussimatkan jälkeen (linja 630 pikkubussin kyydissä) vastassa odottaa häkellyttävän kauniit maisemat – ja turistilauma! Päästyäni perille tajuan tehneeni matkaa lähes neljä ja puoli tuntia pätkällä, joka olisi taittunut vuokra-autolla kolmessa vartissa. No, tällaista matkailu välillä on. Vaikka matka oli kestoltaan pitkä, niin tulin tutustuneeksi mukavaan korealaismieheen, joka oli minun laillani bussiliikenteen varassa sekä rupateltua pafoslaisen tavernan omistajan kanssa. Yhdessä jaoimme kokemuksia ja ajatuksia Afroditeen synnyinsijasta.
Turistien täyttämä kohde
No, löytyikö Afroditea kaiken tämän vaivan jälkeen? Afrodite pysyi arvonsa mukaisesti piilossa, mutta turisteja tuli kohdattua sitäkin enemmän. Paikoin tuntui, että kiven lähellä olevilta rantaosuuksilta ei löytynyt vapaata kohtaa ja kalliot olivat ihmisten ympäröimiä (kauempana olikin jo hiljaisempaa). Kävi siis ilmi, että Petra tou Romiou on selvästi suosittu nähtävyys (tämän näkee myös turistibussien määrästä kohteen parkkipaikalla).
Ainoa rauhallinen paikka löytyi Afroditen kiven päältä, jonne kiipesin paremman kuvakulman toivossa. Kiven huipulta olikin kiva nauttia maisemasta ja pohdiskella Afroditen syntytarinaa lämpimän tuulen puhaltaessa. Jälkikäteen opin, että kiven päälle ei ole suositeltavaa kiivetä. Harmikseni kieltoa ei oltu merkitty itse alueelle. Päätin vielä ihailla maisemaa lähellä sijainneilta rinteiltä ennen kuin hyppäsin Pafokseen vievään bussiin.
Paluumatka sujuukin sitten hieman tehokkaammin: bussi 631 kolmessa vartissa Pafoksen satamaan, neljän kilometrin kävely Pafoksen pääasemalle (en suosittele kävelyä yli +35 asteen helteessä – taival oli tuskainen!) ja intercity-bussi takaisin Limassoliin. Lopuksi viimeinen etappi linjalla 30 majapaikkaamme, jossa odotti oma Afroditeni, eli rakas vaimoni.
