Heinä-elokuinen Limassol on kuin puoliksi lämmitetty sauna. Lähes neljääkymmentä takova päivälämpötila syö voimat härmän lämpöihin tottuneelta matkaajalta. Pakkohan näistä lämmöistä on kuitenkin nauttia, kun Suomen kesä on, no, kuten sanotaan, ”lyhyt mutta vähäluminen”.
Teimme vaimoni kanssa paluun Kyprokselle kesälomallamme. Edellinen reissumme oli kolmisen kuukautta sitten pääsiäisen aikaan (tsekkaa Larnaka-reissun tunnelmat tästä) ja silloin kolkuteltiin vasta kahdenkympin lämpöjä. Nyt tilanne oli toinen lämpöjen suhteen, mutta en valita, sillä onhan se mahtavaa nauttia kuumasta kesäsäästä, vaikka valuukin hikeä jatkuvalla syötöllä.
Kohteena Limassol
Tällä kertaa reissumme suuntautui siis Limassoliin, joka on Kyproksen toiseksi suurin kaupunki ja tähän aikaan vuodesta hyvinkin turistivoittoinen.

Limassol sijaitsee Kyproksen eteläisessä osassa, suoraan meren sylissä. Kaupunkiin on noin tunnin bussimatka Larnakan lentokentältä ja näin kesäaikaan se on pitkälti turistien kansoittama.
Kaupunkia lähestyttäessä huomaa ensimmäisenä hotellien läsnäolon, sillä koko rantaraitti on hotelleja täynnä (itse asiassa tuntuu, että kaikkialla Kyproksessa rannat ovat hotelleja tai vuokra-asuntoja täynnä). Tuntuu kuin muukin infrastruktuuri olisi rakennettu turismia varten, sillä rantoja, ravintoloita, kahviloita, autovuokraamoita ja turistirihkamaa myyviä kauppoja on yhtä paljon kuin sieniä syksyisessä metsässä.


Mutta tämä ei ole kritiikkiä, sillä tätähän turisti juuri hakee: palveluita ja turistin tarpeiden mukaan tuunattua infraa. Jos pieni kritiikin poikanen kuitenkin sallitaan, niin harmikseni jouduin monessa liikkeessä toteamaan, että kenelläkään ei ollut suositella paikallista pubia, jossa kyproslaisia setiä kuluttaisi heinäkuista päivää rupatellen ja elämästä nautiskellen. Onnekseni pikkukaduilta löytyi muutama tällainen siloittelematon kahvila-baarikompleksi, jossa pääsin vaihtamaan kuulumisia paikallisten isäntien kanssa.
Katutaiteen täyttämiä katuja
Turistien lisäksi huomasin ilokseni, että Limassolissa on rikas katutaidekulttuuri. Moni sivukatujen seinä on koristeltu kauniilla muraalilla, jota katutaidetta arvostava matkaaja pysähtyy herkästi ihailemaan. Tietysti monella seinällä on myös vähemmän kauniita graffiteja mutta minua nämä eivät häirinneet vaan mielestäni katutaide lähinnä kaunisti vanhan keltatiilin sävyttämää julkisivua. Alla muutama helmi vanhankaupungin kaduilta.
Kuumuutta ja kaskaiden laulua
Mutta palataanpa takaisin Kyproksen kuumuuteen. Jos selviät lähes neljänkymmenen asteen helteestä niin varaudu henkisesti kaskaiden konserttoon. Heinä-elokuun lämmöissä kaskaat pitävät koko päivän jatkuvaa serenadia ja se ääni on yllättävän kova (sanotaan, että äänenvoimakkuus voi nousta yli sataan desibeliin). Mieti mielessäsi miltä kuulostaa, kun kymmenet tuhannet hyönteiset kurnuttavat tavoitteenaan löytää unelmien hyönteispartneri. Ja tätä kurnutustahan jatkuu joka päivä, niin kauan kuin aurinko näyttäytyy taivaalla tai se unelmien partneri on löytynyt.

Minua kaskaiden laulu kiehtoi ja muutaman päivän jälkeen tuntui orvolta, jos kaskaiden ääntä ei kuulunut. Kaipa kaskaat kuuluvat kyproslaiseen kesään ja elämään siinä missä hikinen helle ja turistien paljous.