Olen huono nukkumaan lentokoneissa, joten minun lentomatkani kuluvat usein kirjaa lukiessa, elokuvia katsellessa ja tietysti vaihtuvia maisemia ikkunasta ihastellen. Minulle ikkunapaikan saaminen on yksi lentomatkan parhaita asioita ja kuulun niihin, jotka fiilistelevät näkymiä nousun ja etenkin laskun aikana – kohdemaan tutkailu ikkunasta siivittää aina hyvään reissutunnelmaan. Lentomatka kohteeseen onkin usein se hetki, jolloin pääsen irtautumaan arjen kiireistä ja siirryn matkamoodiin.
Muistan lukemattomat lentomatkat, joiden aikana olen metsästänyt kuvia täydellisestä auringonnoususta tai -laskusta, pilviä hipovista vuorista, mystisistä maanmuodostumista tai aaltoja uhmaavista saarista.
Toisinaan taas meren eri värivivahteet, rakennusten ja suurkaupunkien pienuus, valaistut kaupungit ja moottoritiet pilkkopimeässä saavat kiinnitettyä huomioni. Monesti olen vain ihastellut maisemia ja ympäröiviä luonnonvoimia: matkustaessani Maltalle lentokone törmäsi ukkosrintamaan ja salamointi koneen ikkunasta on jotain mitä en varmasti koskaan unohda (kameraa en kuitenkaan tajunnut innostuksissani käyttää)!
Yksi hetki kuitenkin sykähdyttää joka kerta: se hetki, kun lentokone sukeltaa pilven sisään tai laskeutuu pilven alapuolelle, paljastaen lähestyvän lentokentän.
Seuraava lentomatkani on jo mukavan lähellä: ensi viikolla matkaan viikon lomalle Kyprokseen, joten tiedossa on suppailua, snorklailua ja muita luontoaktiviteetteja auringossa – niitä mahtavia lentokonenäkymiä unohtamatta!
Ajatusmatkalla 