Hämeenlinnassa sijaitseva Aulangon luonnonsuojelualue on melkoinen luontoaarre. Luonnonsuojelualueella sijaitsevan Aulankovuoren huipulla kohoava Aulangon näkötorni taasen on yksi Aulangon hienoimmista nähtävyyksistä.
Aulangon näkötorni, joka tunnetaan myös nimellä Graniittitorni, tarjoaa upeat näkymät Vanajaveden laaksoon, mutta on myös omanlainen symbolinsa historialle ja suurelle visiolle, kutsuen matkailijoita nauttimaan henkeäsalpaavista maisemista. Aulangon luonnonsuojelualue on itsessään ainutlaatuinen, mutta torni kruunaa mielestäni kokemuksen.
Teollisuusmiehen unelma
Näkötornin, ja oikeastaan koko Aulangon luonnonsuojelualueen, historia alkaa 1800-luvun lopulta, kun Aulangon alueen omistajaksi päätyi eversti ja teollisuusmies Hugo Standertskjöld (aikoinaan muuten Suomen rikkain henkilö). Standertskjöldin toiveena oli rakentaa itselleen näyttävä kesäasunto ja laaja puistoalue erilaisine sivurakennuksineen, joihin näkötornikin kuului. Standertskjöldin visio Aulangosta oli erittäin suuri ja lopputulos aikanaan ainutlaatuinen.
Aulanko ja sen päärakennuksena toimiva Karlbergin kartano edusti 1900-luvun alussa herraskartanokulttuurin huippua ja everstin juhlat olivat kuin elokuvissa konsanaan. Kerrotaan, että tuhannet vieraat juhlivat kartanolla ihaillen eksoottisia eläimiä, kasveja ja puulajeja – kaikki ulkomailta tuotuja. Standertskjöld oli myös innokas kokeilemaan uusimpia muoti-ilmiöitä ja -tuotteita ja hänen juhlavieraansa saivatkin ihmetellä aikansa keksintöjä, kuten gramofonia ja polkupyörää (ajettiinpa kartanoalueella myös Suomen ensimmäisellä Rolls-Roycella), ensimmäisten joukossa Suomessa.
Näkymät, jotka lumoavat ja inspiroivat
Vuosina 1906–1907 rakennetun näkötornin huipulle johtavat portaat vievät 33 metrin korkeuteen, josta avautuu upeat maisemat yli Vanajaveden, Hämeenlinnan kaupungin ja kumpuilevan maaseudun. Näkymä Vanajaveden laaksoon on yksi Suomen kansallismaisemista, jonka tunnuspiirteitä ovat kauniit järvi- ja metsämaisemat – näitä maisemia on ihailtu ja koettu jo pitkään.
Aulangon maisemilla on ollut merkittävä yhteys paikallisiin asukkaisiin, mutta myös moniin taiteilijoihin, erityisesti Jean Sibeliukseen, joka asui perheineen lähellä, Järvenpään Ainolassa, ja vieraili Aulangon metsämaisemissa inspiraatiota hakemassa. Aulangon maisemien kerrotaan innoittaneen hänet Finlandian säveltämiseen.
Kävelymatka näkötornille tarjoaa paljon nähtävää
Näkötornille on suhteellisen helppo päästä. Jos vain löytää Scandic Aulangolle, pääsee paikan päälle joko kävellen tai autolla, riippuen omasta kunnosta ja aikataulusta. Kävellen matkaa kertyy kylpylähotellilta noin puolentoista kilometrin verran (mikä vastaa 30-45 minuutin kävelyä matkaseurasta riippuen) kun taasen autolla näkötornille ajaa alle vartissa.
Minä kävelin perheeni kanssa näkötornille Scandic Aulangolta, jossa vietimme viikonloppua. Kävelymatka kylpylähotellilta oli paikoin melko jyrkkää hiekkatietä ja osittain kulkien autotietä pitkin. Autoilijoille näkötornin kupeessa on tarjolla kohtalaisen laaja pysäköintialue, mutta suosittelen kuitenkin ehdottomasti kävelyä Aulankovuorella, sillä matkan varrella on myös muita hienoja nähtävyyksiä, kuten hotellin kupeessa seisova Graniittilinna, kaksi kaunista tekojärveä (Metsälampi & Joutsenlampi) sekä Metsälammen läheisyydessä sijaitseva (ja kauniisti restauroitu) Ruusupaviljonki.
Luonnonsuojelualueella on myös paljon erilaisia luontopolkuja, jotka ovat käytettävissä ympäri vuoden. Aulangon ulkoilureiteitteihin ja luontonähtävyyksiin voi tutustua tarkemmin tämän sivuston kautta.
Käynti Aulangon näkötornilla oli mielestäni upea kokemus. Torni itsessään on jo erittäin näyttävä noustessaan mäen huipulla korkeuksiin. Näkötornin vankka graniittirakenne antaa tornille majesteettisen ilmeen, joka sopii täydellisesti ympäröivään luontoon ja kalliomaisemaan. Tornin kivipinta on kuin entisajan linnoissa konsanaan, ja tornin sisäseinämiä myötäilevät kierreportaat ja tyylikkäät kerrostasanteet henkivät 1900-luvun alun tunnelmaa. Torni on restauroitu huolella ja vapaa pääsy mahdollistaa maisemien ihailun meille kaikille.
Näkötornin huipulle nousu oli huomattavasti kevyempi urakka kuin osasin odottaa ja portaiden kapuaminen sujui myös 3-, 4-, 5- ja 6-vuotiailta lapsilta (sekä meiltä aikuisilta) suorastaan leikiten. Päästyämme näkötornin huipulla sijaitsevalle näkötasanteelle, jokaiselta loksahti suu auki: maisema oli huikea varsinkin syksyisenä aamuna usvan noustessa metsän keskeltä ja näkymiä ihaillessa pystyi lähes kuvittelemaan minkälaista inspiraatiota taiteilijat ovat aikoinaan sitä katsellessa saaneet.
Laskeudu portaat vielä Karhuluolalle
Näkötornilta ei pidä kääntyä suoraan paluumatkalle, vaan kannattaa ehdottomasti vierailla myös näköalatasanteen alapuolella olevalla pienemmällä tasanteella, jossa on taiteilija Lennart Segerstrålen vuonna 1934 maalama metsästysaiheinen fresko. Taideteos kuvaa hienosti entisaikojen myyttistä karhunmetsästystä.
Vastaavasti suosittelen myös laskeutumaan näköalatasanteen viereisiä kiviportaita alas asti, sillä portaiden päässä sijaitsee jyrkänteeseen koverrettu Karhuluola ja kuvanveistäjä Robert Stigellin vuonna 1905 toteuttama kaunis karhuperheveistos.
Karhuluolalta voi valita paluumatkakseen jonkun luonnonsuojelualueella kulkevista reiteistä jolloin pääsee mm. tallailemaan kauniita pitkospuisia polkuja ja toisaalta ihailemaan monia muita luontonäkymiä ja nähtävyyksiä. Aulangon luonnonsuojelualueella voisi helposti viettää kokonaisen päivän, ellei matkassa ole nälkäkiukkua lähestyvä lapsikatras.
Kuten arvata saattaa, nälkäkiukku oli valitettavasti meidänkin seurana, joten palasimme Karhuluolalta lähes suorinta tietä pitkin takaisin Scandic Aulangolle ja ansaitulle kylpylähetkelle – luonaan jälkeen tosin!
Aulanko-terveisin, Antti
Ajatusmatkalla 
Aulanko on todella hieno paikka. Uskomatonta miten hieno paikka onkaan verrattain lähellä keskustaa. Näkötorni on minunkin mielestäni Aulangon yksittäisistä kohteista upein. Upeat syksyiset näkymät tässäkin!
TykkääLiked by 1 henkilö