Loviisan maalinnoitus ja bastionit Rosen & Ungern

Jos olet vieraillut Loviisassa, olet varmasti pannut merkille vanhojen rakennusten läsnäolon. Loviisassa usean rakennuksen ikä mitataan sadoissa vuosissa, joten kaupungin kaduilla törmää väkisinkin historiaan.

Yksi mielestäni kiehtovimmista historiallisista kohteista Loviisassa sijaitsee kivenheiton päässä Loviisan keskustasta ja tämä kohde tarjoaa aikamatkan sotaisalle 1700-luvulle sekä aimo annoksen Loviisan kaupungin historiaan. Kyseessä on kulttuurihistoriallisestikin merkittävä Loviisan maalinnoitus sekä sen bastionit Rosen ja Ungern.

Vaikka olen vieraillut Loviisassa lukemattomia kertoja, on maalinnoitus jotenkin mystisesti ”unohtunut”, enkä ole päässyt tutustumaan kyseiseen kohteeseen. Nyt pääsiäisenä siihen tuli vihdoinkin oiva tilaisuus Loviisan Lions Queenin järjestämän pääsiäismunajahdin muodossa, perheeni suunnatessa sinne herkkujahtiin. Lasteni etsiessä pääsiäismunia, jäi minulle aikaa sukeltaa historian syövereihin.

Linnoituksen (ja Loviisan) historiaa

Degerbyn lahden pohjukkaan rakennettiin vuonna 1745 Degerbyn kaupunki, jonka oli tarkoitus toimia tapulikaupunkina, Haminan jäätyä Turun rauhassa itäisen rajan toiselle puolelle. Pian, eli vuonna 1748, alkoi myös rajalinnoituksen rakentaminen, sillä tulihan kaupunkia suojata kunnolla itäiseltä naapurilta. Linnoitustöitä johti muuan Augustin Ehrensvärd, joka muuten tunnetaan paremmin eräästä eteläisemmästä linnoitussaaresta, nimittäin Suomenlinnasta, jota rakennettiin samanaikaisesti.

Suunnitelmat eivät kuitenkaan menneet niin kuin Strömsössä, vaan Ruotsin kuningaskunnan rahavaikeuksien ja rakennuskelvottoman (upottavan) maapohjan takia Degerbyn linnoitustussuunnitelmat saivat kolauksen ja mantereelle nousi huomattavasti suunnitelmia kevyempi rakennelma (tavoitteena oli rakentaa koko kaupunkia ympäröivä massiivinen maalinnoitus) sekä kaksi bastionia: Rosen ja Ungern. Lisäksi läheiselle Svartholman saarelle rakennettiin merilinnoitus (voit lukea Svartholman merilinnoituksesta tarkemmin tästä blogikirjoituksesta).

Linnoituksen rakentamisen aikana, vuonna 1752, sattui taasen Ruotsin silloinen kuningas Adolf Fredrik vierailemaan Degerbyssä ja ihastuttuaan näkemäänsä, päätti nimetä sen uudelleen vaimonsa, eli kuningatar Lovisa Ulrikan, mukaan. Näin sai myös Loviisan kaupunki uuden nimensä.

Jos muuten mietit mistä bastionien hienot nimet ovat peräisin, niin kerrotaan vielä sekin: rakentamisen aikoihin Suomen (tai siis Ruotsin, jos ihan tarkkoja ollaan, sillä Suomessa elettiin Ruotsin vallan aikakautta) kenraalikuvernöörinä toimi Gustaf Fredrik von Rosen ja kenraalina Mattias Alexander von Ungern-Sternberg, joita bastionien nimillä haluttiin kunnioittaa.

Ehrensvärdinpolku valottaa historiaa ja tutustuttaa ympäröivään luontoon

Maalinnoituksen ja bastionien historiaan on helppo tutustua syvällisemmin paikan päällä, sillä lähialueella kiertää luontopolku, joka on nimetty Ehrensvärdinpoluksi. Polulle sijoitettujen opasteiden avulla saa arvokasta tietoa linnoituksen historiasta ja rakennustavoista sekä aluetta ympäröivästä kasvi- ja eläinlajistosta. Luontopolusta on valittavana pidempi, reilun kahden kilometrin reitti, tai lyhyempi ja helppokulkuisempi vaihtoehto, jolla on mittaa 1,2 kilometriä.

Vaikka olenkin suuri historian ystävä, ilahduin kovasti juuri luonto-osiosta ja metsäisemmästä luontopolusta, jonka kiertäminen vie noin tunnin, ellei intoudu ihastelemaan monipuolisen luonnon antimia syvällisemmin – itse jäin useassa kohtaa tarkkailemaan lintuja ja perhosia sekä Kuninkaanlammella kurnuttanutta sammakkoa. Ehrensvärdinpolku on nimenomaan hyvin monipuolinen ja matkan varrella voi ihailla jokimaisemia, näyttävää lehtometsää, erilaisia lintuja ja perhosia sekä kauniita ja historiallisia rakennuksia, joita on ripoteltu matkan varrelle. Eikä tietenkään pidä unohtaa itse raunioita, jotka saavat kuvittelemaan minkälaista elämä on ollut yli 270 vuotta sitten.

Voit muuten ladata kätevän kartan luontopolusta tästä linkistä (kartta on myös saatavilla paperisena polun lähtöpisteestä) ja suosittelen myös katsomaan alla olevan, Visit Kotka-Haminan tuottaman, hienon videon.

Loviisan maalinnoitusta ja bastioneja on Museoviraston toimesta restauroitu vuosikymmenten saatossa useampaan kertaan. Vaikka kohde on ymmärtääkseni ollut harvinaisen haasteellinen, on se tällä hetkellä hyvinkin näyttävä. Voit tutustua Museoviraston restaurointiprojektiin tällä sivulla.

Lähtöpisteenäni Vanhan viinatehtaan torni

Aloitin oman kierrokseni Vanhan viinatehtaan tornilta Kuhlefeltinkadun ja Karttuhuoneenkadun risteyksestä, jatkaen siitä myötäpäivää kohti Urheilupaviljongin alkupistettä ja edelleen raunioita. Autolla paikalle tulijoille luontevin aloituspiste on joko Urheilupaviljonki tai bastioni Ungern, joiden lähistöltä löytyy parkkipaikkoja.

Itse linnoitus ja sen raunioituneet osat olivat kyllä näkemisen arvoisia. Bastioneista etenkin Ungern osoittautui yllättävän hyväkuntoiseksi (ja hienosti restauroiduksi), Rosenin ollen rosoisempi, luonnon valloittama ja niittymäinen. Bastionien erilaisuus oli kylläkin mielestäni vain hyvä asia, sillä siinä missä bastioni Rosenissa näkyy ajan jälki hyvin kauniisti, pyrkii bastioni Ungern antamaan kuvan satojen vuosien takaisesta ilmeestä – siinä mielestäni hyvin onnistuen.

Oli myös hauska nähdä, miten pääsiäistapahtuma sai loviisalaiset sankoin joukoin bastioni Ungernin nurmikentälle etsimään suklaa-aarteita ja syömään lettuja. Sotaisaa tarkoitusta varten rakennettu linnoitus oli muuttunut iloisen ja rauhaisan lastentapahtuman näyttämöksi. On helppo kuvitella kaupunkilaiset viettämässä lämpimiä kesäpäiviään bastionien viileiden kiviseinämien kupeessa. Vaikka bastionit eivät koskaan päässeet palvelemaan oikeassa tarkoituksessaan, on niistä muotoutunut kaupunkilaisille ylimääräinen olohuone erilaisia tilaisuuksia varten. ”Älä heitä pois, vaan käytä pois”, kuten Ryhmä Haun Rekku sanoisi – ja niinhän sen pitääkin olla.

Loviisa-terveisin, Antti

P.S. Jos kiinnostuit bastioneista ja kaipaat lisätietoa bastionijärjestelmistä, tämä wikipedia-sivu tarjoaa hyvän tietopaketin.