Tänä aamuna ainakin Espoossa hieraistiin unihiekkaa silmistä tavallista kauemmin, sillä aamulla herätessä vastassa oli kauniin valkea maa ja tuttu piha näytti pitkästä aikaa talviselta. Tuntuu virkistävältä nähdä lunta, vaikka odotankin jo kovasti keväistä aurinkoa ja lämpöä sekä luonnon heräämistä.
Varsinkin aamuinen aurinko sai tuoreen lumipeitteen kimaltelemaan kauniisti puiden oksilla ja maassa, mutta myös päivän aikana leijailevat lumihiutaleet ja niiden tarkkailu toi varmasti mukavaa vaihtelua koronaviruksen eristämille ihmissieluille.
Mikään ei kuitenkaan kestä ikuisesti – varsinkaan huhtikuinen lumi – ja lähipäivien lämpö ja räntä- sekä vesisade vievät lumet mukanaan, jättäen jäljelle vain kuraisen muiston tämänaamuisesta talvimaisemasta. Nautitaan siis tästä lyhyestä ja talvisesta hetkestä!
Lumisin terveisin, Antti
Ajatusmatkalla 