Vauvaperheen juhannus: jokellusta ja järvimaisemia

Vauvaperheessä aika menee siivillä ja juhlapyhät suorastaan hyökkäävät valmistautumattoman isän tai äidin kimppuun. Juhannuksen osalta olimme kuitenkin päättäneet jo hyvissä ajoin suunnata mökille, johon myös tyttäremme saisi tutustua paremmin ja vahvistaa luonto- sekä mökkisuhdettaan, joten tämä juhlapyhä ei päässyt siten yllättämään.

Juhannus on symboloinut minulle aina kesän alkua ja se on ollut myös konkreettinen muistutus alkavasta kesälomasta: juhannus on joko aloittanut kesäloman vieton tai toisaalta keventänyt työelämän kuormittamaa mieltä rentouttavan mökkireissun muodossa.

Rentoutuminen mielessä pakkasimme automme juhannuksen mökkireissua varten ja suuntasimme kohti Järvi-Suomea ja Sysmän rajaseutuja. Aikaisemmista vuosista poiketen, tällä kertaa suurimman osan auton tavaratilasta vei kuitenkin 5-kuukautinen tyttäremme, jonka vaunut, vaipat ja tamineet täyttivät noin 80 prosenttia käytettävissä olevasta tilasta (tähän tulemme varmasti tulevina vuosina tottumaan).

Kikattelua, älämölöä ja yöherätyksiä

Tämä vuosi on ollut pitkälti vauvaelämää, jota on sävyttänyt uuden oppiminen niin vauvallemme kuin hänen vanhemmilleenkin – pienokaisemme tuntuu oppivan uusia asioita itsestään ja ympäröivästä maailmasta jokainen päivä. Samalla elämäämme rikastavat erilaiset äänet, joilla tyttäremme opettelee kommunikoimaan: paikoin kotimme seinistä kaikuu kikatuskohtauksien ryöppy, päristely, jokellus tai erinäinen älämölö, joka saa myös minut ja vaimoni nauramaan vedet silmissä. Noina hetkinä ymmärtää minkälainen lahja vanhemmuus on ja miten luonteva jatkumo elettyyn elämään isän rooli on.

Tyttärellemme kesämökki on vielä suht uusi tuttavuus. Hän on päässyt vierailemaan siellä vasta kerran, emmekä edellisellä (ja hänen ensimmäisellä) kerralla päässet ottamaan kunnon kosketusta mökkeilyyn saati lähiluontoon kylmän sään takia. Tällä kertaa sää olikin sitten suosiollisempi, joten saimme viettää paljon aikaa ulkona ja pitihän saunaakin päästä kurkkaamaan.

Päätimme myös kokeilla ensimmäistä kertaa kiinteitä ruokia tyttärellemme, joten suuhun päätyi pieni annos muhennettua porkkanaa ja bataattia. Tiedä sitten johtuiko siitä, mutta unet olivat kyllä melkoisen rikkonaiset, joten saunakammarin tiiviissä tunnelmassa vietetyt yöt jättivät ainakin minuun unisen tunnelman.

SUP-kauden aloitus

Entä suppailu? Sysmän juhannuskelit olivat tänä vuonna hieman oikukkaat ja ensimmäisten päivien hellelukemien jatkoksi saimme todistaa rankkaa tuulta ja myrskyisää järvimaisemaa. Mökkijärvi oli kuitenkin aikaisempien hellepäivien ja -viikkojen seurauksena mukavan lämmin, joten ehdin polkaista SUP-lautani rantavesistä ulapalle ja verestellä suppailutaitoja juhannusaattona – sekä avata suppailukauteni. Tällä kertaa suppailuaikani menivät kuitenkin tyttäremme aikataulun mukaan, eli hänen päiväunien ja yönukahtelun tahdissa, joten ehdin suppailemaan vain kerran. Tämä kerta sattui kuitenkin juhannusyölle, joten mikäpä siinä oli nauttiessa peilityynen järven tunnelmista auringonlaskun värjäämää mökkijärvimaisemaa ihaillessa.

Mökkireissut ovat minulle erittäin tärkeitä ja oli hienoa saada kokea se yhdessä nyt myös tyttäreni seurassa, joka tuntui viihtyvän siellä oikein hyvin. Toivottavasti hän saa luotua hyvän mökkisuhteen sekä rakennettua myös tervettä luontosuhdetta mökin tutussa ympäristössä – kunhan vain raaskii myös antaa vanhempiensa nukkua.

Juhannus- ja suppailuterveisin, Antti