Utrecht, tapaamme taas!
Edellisestä Utrecht-visiitistäni ehti vierähtää aika tarkalleen vuosi, joten tuntui hyvältä palata tähän risteilevien kanaalien kaupunkiin. Tälläkin kertaa matkaani sävytti työasiat, mutta onnekseni ehdin vierailla Utrechtin kaupungin keskustassa ja fiilistellä sen kaunista ja eläväistä kaupunkitunnelmaa.
Ja jos säistä puhutaan, sekä muistellaan viime viikon kevätkelejä Pariisissa, niin ei Utrecht kovin kauaksi jäänyt, sillä kaupungissa moni puu kantoi jo kaunista lehtipeittoa ja tulppaanit loistivat eri väreissään virkistäen pohjoisen matkaajaa. Lämpötilojen osalta paukuteltiinkin sitten jo lähes kesäsäitä mittarin noustessa parhaimmillaan +24 asteeseen.
Vuosi sitten vannoin palaavani Utrechtin kaupunkiin, sillä sympaattinen kanaalikaupunki jätti minuun syvän vaikutuksen sekä vei palan reissumiehen sydäntäni (lue viime vuoden reissusta ja vähän Utrechtin historiastakin tästä). Edellisellä reissullani keskityin kaupungin kanaaliverkostoon ja kävelinkin vesialueita myötäillen kilometrikaupalla, tutustuen samalla tunnetuimpiin nähtävyyksiin sekä ravintoloihin. Silloin ihailin etenkin vanhan Oudegracht-osuuden kauniita kivisiltoja ja ympäröiviä kävelyteitä rakennuksineen – kaupunkimaisemaa, joka on samaan aikaan uniikki mutta toisaalta hyvin tyypillinen alankomaalaisittain.
Toinen kerta toden sanoo, eli suoraan suosikkipaikkoihin
No, mistä minun tämänkertainen reissuni Utrechtissa sitten koostui? Kaupunkibongailusta ja hyvästä ruoasta tietenkin, mutta viime vuoden reissuun verrattuna keskityin olennaiseen, eli suuntasin suoraan suosikkialueilleni ja -kohteisiin. Shoppailut jätin väliin, sillä samalla olisin joutunut ostamaan uuden matkalaukun (nykyään tuppaan tekemään työreissuni pelkkä reppu matkakumppaninani, optimoiden matkalle tarvittavat tavarat).
Luonnollisesti halusin tällä kertaa keskittyä kauneimpaan kanaaliosuuteen, eli hieman harvemmin kansoitetulle osuudelle kaupungin suosituimmasta pätkästä. Oudegrachtin varrelle on pesiytynyt valtava määrä ravintoloita, kuppiloita ja kauppoja ja siten tarjontaa löytyy moneen makuun ja tarpeeseen. Tällä on se haittapuoli, että ryysis pienellä alueella on valtaisa, sillä Utrechtin pieneen tilaan ahdettu ydinkeskusta on ihmisiä täynnä. Onneksi turistirysien ulkopuolelta löytyy monta mielenkiintoista paikkaa ja suosittelenkin jokaista jättämään Jans Jansbrugin ja Kalisbrugin siltojen välisen alueen lähinnä valokuvaamiseen sekä pintapuoliseen kiertelyyn ja etsimään näiden ulkopuolella olevia helmiä.
Keskustajumituksen sijaan suosittelen suuntamaan Maartensbrugin sillalle, josta on mielestäni kaupungin kaunein siltanäkymä kanaaleille. Maartensbrugin sillasta etelään alkaa myös ihmismäärässä mitattuna rauhallisempi osuus, jolloin kanaaleihin voi keskittyä paremmin ilman jatkuvaa ihmismeren tungosta – samalla kanaalien reunukset ja kävelytasanteet ovat kauniimpia.
Utrechtin sympaattisin pubi
Viime vuonna en ehtinyt vierailla yhdessä kaupungin pubihelmistä, eli De Drie Dorstige Hertenissä, jonka valikoimassa on paljon paikallisia erikoisuuksia. De Drie Dorstige Herten sijaitsee hieman sivummalla kanaalista, Weesbrug-sillan tietämillä ja Lange Nieuwstraat -kadun varrella. Pubia pitävällä pariskunnalla riittää tarinaa etenkin kanta-asiakkailleen mutta myös satunnaisille turisteille ja pubin valikoima kunnioittaa paikallista tuotantoa: tarjonnasta löytyy hienoja erikoisuuksia yhteensä lähes 150 oluen verran – hyvällä tuurilla myös omistajapariskunnan itse kehittämiä oluita.
Omistajapariskunta tekee työtään suurella sydämellä ja sen huomaa myös aukioloajoista: jos omistajat ovat kipeinä tai matkoilla, baari on kiinni ja toisaalta aukioloajat ovat normielämää kunnioittavia – ovi laitetaan kiinni silloin kun pariskunta aloittaa omat iltatoimensa ja siirtyvät pubin yläkerrassa sijaitsevaan kotiinsa. Yläkertaa käytetään myös ruoanlaitoon ja vierailuiltanani pariskunnan mies kipusikin useasti pubin reunassa sijaitsevia portaita pitkin ylös valmistamaan pientä suolaista asiakkailleen.
Minuun vieraulu De Drie Dorstige Hertenissä teki vaikutuksen. Omistajakaksikon kanssa oli mukava jutella, sillä kummallakin löytyi oluttietämystä todella paljon. Tämä on harvinaista tänä päivänä (kotipubin pitäminen on ylipäänsä erittäin harvinaista), sillä turistimestoista ei tietämystä samalla tasolla löydy. Kotikutoisen tunnelman kruunasi myös maksukokemus: ulkomainen kortti ei käy maksulaitteisiin vaan asiaan varautumaton turisti saa lähteä nostamaan rahaa puolen kilometrin päässä sijaitsevasta automaatista, jotta saa maksettua ostoksensa (nimimerkillä tämäkin tuli kokeiltua).
Kävele aina Oudegrachtin päähän asti
Oudegrachtin vanha kanaali on koko matkansa osalta kävelemisen arvoinen kokemus ja suosittelen päättämään Oudegrachtin sen eteläiseen päätöspisteeseen, sillä matkan varrella on monia kauniita kuvauskohteita. Kävelyn aiheuttamaa nälkää voi helpottaa Oudegrachtin ja Stadsbuitengrachtin risteyskohdassa sijaitsevassa Meneer Smakers -burgerimestassa, joka mainostaa tarjoavansa Utrechtin parhaat burgerit. Väite on kova, mutta mielestäni se ei todellakaan ollut mistään tuulesta temmattu, sillä sen verran maukas oli syömäni The Grandpa Harry –burgeri – suosittelen paikkaa burgereiden ystäville!
Tässä vaiheessa iltaa alkoi jo uhkaavasti hämärtää ja minun piti ottaa suunta kohta Doornin kylää, jossa viettäisin seuraavat neljä päivää koulutuksen pyörteissä. Koulutuskeskus sijaitsi muuten Utrechtse Heuvelrugin kansallispuiston kulmilla, eli tiedossa olisi luontokokemuksia ja patikointia. Mutta näistä lisää sitten seuraavassa postauksessa.
Reissuterveisin, Antti
Ajatusmatkalla 