Eiliselle lauantaille sattui täydellinen vaunukeli: pilvetön taivas, yli +8 astetta ja mukavasti lämmittävä aurinko, joka pakotti minut varustautumaan aurinkolaseilla ensimmäistä kertaa tänä talvena. Pakottaa on ehkä vahva sana, sillä aurinkolasien kaivaminen laatikon pohjalta on aina mieltä virkistävä toimenpide ja ensimmäiset aurinkolasikelit ovat tavallisia talvipäiviä merkityksellisempiä.

Vauva vaunuun ja kohti keskuspuistoa
Isäksi tultua kävelylenkeille on tullut mukaan uusi seuralainen: neliviikkoinen tyttäremme on hyvä syy lähteä ulos raikkaaseen ilmaan, sillä vauva nauttii ulkoilusta siinä missä vanhempansakin. Vaunussa on mukava matkustaa, sillä raitis ilma ja keinuva kyyti saavat unen hiipimään pieniin nappisilmiin. Näin kävi myös meidän tytöllemme ja pian kotipihalta rullaillessamme alkoi vaunun kopasta kuulua tasaista tuhinaa – tuhinaa, joka jatkui onneksemme koko reilun puolentoista tunnin vaunulenkkimme ajan.
Uusi asuinalueemme ei ole tullut meille vielä tutuksi ja jokainen lenkki on aina pieni tutkimusmatka lähialueisiin. Emme ole vielä löytäneet optimaalista vaunureittiä, joten osa lenkistä meneekin reittiä suunnitellessa. Vaunukävely on kuitenkin mukava tapa tutkia lähiseutuja, sillä vaunun kanssa liikkuminen on kiireetöntä (ainakin meidän lauantaikävelyiden osalta) ja helppoa.




Tällä kertaa olimme suunnitelleet etukäteen suuntaavamme kohti Espoon keskuspuistoa, jonka eteläinen reuna on vajaan kahden kilometrin kävelymatkan päässä kodistamme. Keskuspuistoon päästessä aukeaa 880 hehtaarin luontoalue, joka koostuu metsistä, niityistä, kallioista ja soista. Talvisin keskuspuistossa risteilee hiihtolatujen, kävelyteiden ja polkujen viidakko, ja eilen moni olikin tullut hiihtoladuille kuntoilemaan ja nauttimaan kauniista säästä.
Meidän keskuspuistoreittimme seuraili tovin latuja, kunnes tajusimme, että vaunulenkkimme venyy, sillä eteenpäin vievä tie ei kaartanut yhtään lähemmäksi lähtöpistettämme vaan kauemmas kohti keskuspuiston sydänmetsiin. Pieni tyttäremme ei ole vielä tottunut useamman tunnin lenkkeihin, joten vajaan tunnin kärryttelyn jälkeen otimme suunnan takaisin kohti Lystimäkeä ja kotiamme.
Espoon keskuspuisto sai kuitenkin herätettyä minun luontomieleeni kiinnostuksen ja uskon, että kohtaamme haikkailun merkeissä vielä useasti!
Vaunutteluterveisin, Antti
P.S. Jos muuten Espoon keskuspuisto herätti sinussa kiinnostusta, voit tutustua sen tarjontaan ja historiaan karttoineen tästä.