Miltä tuntuu ensimmäinen joulu uudessa kodissa? Sitä olen viime päivät miettinyt kun joulunalusflunssa alkaa hellittää ja muutamassa päivässä on pitänyt ottaa kiinni kaikki viikon aikana rästiin jääneet jouluvalmistelut. Kunnialla on kuitenkin selvitty ja nyt odottelen lähinnä joulukinkun kypsymistä talvi-illan hämärtyessä.
Elämä ja rutiinit alkavat vihdoin kulkea uomissaan uudessa Espoon kodissa. Muutto Punavuoren city-elämästä espoolaiseen viherlähiöön sujui kunnialla ilman vieroitusoireita saati pahempaa ikävän tunnetta ja viimeiset viikot olenkin saanut muutto- ja remonttistressin sijaan keskittyä joulun suunnitteluun.
Joulu tulee oikeaan aikaan, sillä se pysäyttää pitkän ja pimeän syksyn sekä työputken. Tämän vuoden joulupyhät sattuvat sopivasti viikonlopun jatkeeksi ja tuovat siten odotetun miniloman. Minä odotankin joululta eniten hiljaisuutta, pitkiä yöunia ja hitaita aamuja lähiluontoa tarkkaillen – ja tietysti flunssatonta arkea!
Joulukuusi vie muistoihin
Kodin jouluvalmisteluihin kuuluu luonnollisesti talon koristelua ulkoa ja sisältä. Ihan jenkkimeininkiin emme vaimoni kanssa taivu (itse asiassa emme lähellekään) mutta kyllä ulkovaloihinkin on joutunut ensimmäistä kertaa elämässään satsaamaan. Meidän joulukoristelufilosofia juontaa enemmänkin minimalismista ja pienistä yksityiskohdista ympäri taloa: sellainen voi olla esim. pieni tonttukaksikko television reunalla tai jouluiset kynttilät.
Joulukuusi kuuluu tietysti myös omakotielämään ja meidän tapauksessa sen virkaa toimittaa isännän mittainen metsäkuusi olohuoneen paraatipaikalla. Joulukuusen tuoksu ja lattialle putoilevat neulaset vievät ajatukset helposti lapsuuden jouluihin – joulukuuseen sitoutuu valtavasti menneiden joulujen muistoja.
Parempi, että en vajoa (vielä) lopullisesti joulunostalgisointiin, sillä uunissa kypsyvä kinkku kaipaa pian huomiota. Huomenna testataan sitten uuden kodin joulukestävyys, kun saamme ison porukan vieraaksemme joulun viettoon. Toivottavasti joulupukkikin löytää perille!
Rauhaisaa joulua ajatusmatkalaiset, Antti
