Muistan kun vannoin pyhän valan Punavuorelle. Olin asunut Eerikinkadulla muutaman vuoden ja muuttanut juuri keskelle Punavuorenkadun salaperäistä tunnelmaa ihka omaan asuntoon. Tuntui kuin kaupunginosa olisi tehty minulle, sillä Punavuoressa yhdistyi meren läheisyys, historiallinen tunnelma ja sykkivä kaupunkielämä. Siitä hetkestä on lähes kymmenen vuotta ja moni asia on tuossa ajassa ehtinyt muuttua – enkä vähiten minä itse.
Samalla muistan ajatelleeni, että Espooseenhan minä en muuta vaikka mikä olisi. Espoo tuntui autoilevan korporaatioihmisen kaupungilta, siinä missä Punavuoresta kaikkialle pääsi kävellen, pyörällä ja julkisen liikenteen avulla rennossa ilmapiirissä seikkaillen. En selvästikään osannut nähdä Espoon eri alueita massasta, ja toisaalta katsoin maailmaa Punavuoren värjäämien linssien läpi.
No, kymmenen vuoden jälkeen on helppo hymyillä näille ajatuksille, kun edessä kimmeltävät uuden asunnon avaimet – avaimet, jotka avaavat uuden espoolaiskodin oven. Mutta palataan vielä hetkeksi nostalgisoinnin pariin Punavuoren kaduille.
Kaupunkielämää, lähipuistoja ja aina läsnäoleva meri
Punavuoressa minua kiehtoi alusta lähtien kaupunkielämää tihkuva tunnelma: jokainen päivä oli täynnä kiinnostavaa tekemistä ja näkemistä ja jossain oli aina joku tapahtuma, jonne mennä. Ihastelin vanhojen tiilitalojen charmia ja nautin kävelyistä telakka-alueen työläistunnelmassa tai Hernesaaren hiljaisuudessa. Nyt nuo molemmat alueet ovat vain muisto lämmittämässä vanhentuvan (ex-)punavuorelaismiehen mieltä.
Toisaalta nautin urbaanien viheralueiden vehreydestä, sillä Koffin puisto oli käytännössä kivenheiton päässä kotiovestani ja Kaivopuisto lyhyen lenkin etäisyydellä. Lisäksi meren läheisyys toi sopivaa etäisyyttä tiilitalojen puristuksissa olevilla teillä kävelyyn. Alati aaltoileva meri antoi myös ajatusten kulkea vapaammin, aaltojen harjoilla lasketellen.
Kohti uutta aikaa
Kaikelle on kuitenkin aikansa, niin myös Punavuoren ja minun suhteelle. Monia muistoja täynnä oleva asunto saa uudet asukkaat, joiden unelmat toivottavasti toteutuvat punavuorelaisessa kaksiossa. Entisille kotikaduille voin aina palata muistelemaan aikoja punatiilisessä talossa.
On siis aika sulkea ovi Punavuoreen ja suunnata kohti vehreätä kaupunki-idylliä Espoossa.
Muuttoterveisin, Antti
P.S. Kiitos Grabbarna Flyttin reippaille muuttomiehille, joita ilman muutto olisi venynyt viikon mittaiseksi. Nyt selvittiin neljässä tunnissa ilman kipeätä selkää ja stressihikeä. Vahva suositus muuttopalvelulle!
Ajatusmatkalla 
Yksi kommentti artikkeliin ”Jäähyväiset Punavuorelle”