Heinäkuu alkaa olla lopuillaan kuten myös minun kesälomani. Tämä loma on mennyt pitkälti mökillä nauttien auringosta, suppailusta ja rennosta ilmapiiristä luonnon keskellä.
Vaikka mökillä tuntuu, että jokainen päivä toistaa edellistä, on päivissä kuitenkin vaihtelua – niin kuin auringonlaskukin on joka päivä hieman erilainen. Auringonlaskut ovatkin olleet yksi mökkilomani huipennuksista. Auringonlaskun aikaan mökkijärvi hiljenee ja tuntuu kuin kaikki, ihmisiä ja eläimiä myöten, valmistautuisivat seuraamaan päivän päättävää väriloistoa.
Auringonlaskun aikaan myös järven vesi tyyntyy usein täysin ja peilityynen järven pinta heijastaa auringonlaskun värjäämän taivaan peilikuvana. Jos tällaiseen aikaan on järvellä suppailemassa, on näky häkellyttävä: hiljaa meloessa tuntuu kuin leijailisi pilvien seassa. Välillä on pakko katsoa ympärille vain varmistaakseen, että maailma ei ole kääntynyt ylösalaisin.
Tällä kesälomalla juuri auringonlaskut ovat olleet merkittävässä asemassa. Lähes jokainen kesälomani ilta päättyi auringonlaskun ihailuun joko mökkirannalta käsin, järvellä suppaillen tai soutuveneessä istuen parasta mahdollista ihastelu- ja kuvakulmaa metsästäen. Ja aina lopputulos oli sama: ihmetys luonnon satumaista kauneutta kohtaan, jota niin harvoin kohtaa arjen betoniviidakon keskellä.
Alla kesälomani parhaita auringonlaskun tunnelmia kuvien muodossa.
Auringonlaskuterveisin, Antti
Ajatusmatkalla 