Tuntuu siltä, kuin lentomme Sansibarille olisi noussut vasta eilen. Siitä on kuitenkin jo kymmenen päivää, kun laskeuduimme Sansibarin saariryhmässä sijaitsevalle Ungujan saarelle ja otimme suunnan kohti Matemwen kylää saaren koilliskulmassa. Siitä on myös kymmenen päivää, kun kastoin varpaani yli neljäkymmentäasteiseen meriveteen (kyllä, luit oikein!) ja ihastelin valkoisena hohtavaa hiekkaa loputtomiin jatkuvalla hiekkarannalla.
Palasimme tänään vaimoni kanssa lomamatkaltamme Sansibarin paratiisimaiselta pääsaarelta, Ungujasta. Kymmenen päivän lomamme soljui aurinkoisessa ja kesäisen kuumassa säässä tyhjiä hiekkarantoja mittaillen. Turistit karttoivat varmaankin alkavaa sadekautta, sillä rannat olivat hyvin hiljaisia. Onneksemme myös sade vältteli saaren koilliskulmaa, sillä sadetta sattui vain yhdelle reissupäivälle.
Sansibarin koilliskulma on vielä melko rauhallista ja turistivapaata aluetta. Majapaikkamme Zanzibar House aloitti toimintansa vuonna 2012 ollen alueen ensimmäinen hotelli. Sen ympärille on noussut viimeisten vuosien aikana muita majataloja, mutta näitä kaikkia yhdistää pieni koko ja sulautuminen ympäröivään luontoon. Alueella on useita paikallisia kyliä ja rantoja sekä riuttaa täplittää joka-aamuinen kalastajien joukko etsimässä mustekaloja laskuveden paljastamien korallien raoista. Paikallista elämää siis näkee vielä paljon vaikka turismi nostaakin päätään Sansibarin jokaisessa kolkassa.
Meri määrittää tekemistä
Sansibarin saarilla voi harrastaa paljon merellisiä aktiviteetteja. Meihin iski parhaiten snorklaaminen ja suppailu, mutta leijasurffaustakin olisi voinut harrastaa monissa paikoin. Suppailu osoittautui aivan loistavaksi lajivalinnaksi ja siitä kerronkin tarkemmin tulevassa postauksessa, mutta snorklailusta jäi semisti kurja fiilis.
Teimme snorklausretken pääsaaren suosituimmalle atollille Mnemba-atollille ja se reissu jätti huonon maun suuhun. Mnemba-atolli näytti olevan melko heikossa kunnossa, sillä sen korallit olivat muuttuneen lähes värittömiksi tai kuolleiksi. Veikkaan tähän syyksi turismia, sillä atollin ympärillä pörräsi jatkuvasti moottoriveneitä (näimme niitä pahimmillaan kaksitoista) ja vesi oli vahvasti bensiinin tahrimaa. Ehkä turismi on kasvanut liian nopeata vauhtia jättäen vastuullisuuden vähemmälle sijalle? Vastuuta on tietysti myös itse turistilla.
Intian valtameri tuo Sansibarille myös toisenlaista seurattavaa, nimittäin vuorivesi-ilmiön, joka esiintyi erityisen vahvana Matenwen seudulla. Minua vuorivesi-ilmiö kiehtoi ja oli mielenkiintoista seurata aaltojen lähestymistä nousuveden aikaan ja merenpohjan paljastumista laskuveden aikaan. Suurimmillaan vuoroveden vaihtelu paljasti rantaa kymmenien metrien matkalta!
Kohtaamiset avartavat
Kiehtovinta matkustamisessa on kohtaamiset, niin paikallisten kuin kanssamatkaajienkin. Keskustelut paikallisten asukkaiden kanssa kertovat enemmän kuin yksikään matkaopas. Kanssamatkaajilta saa taasen hyviä vinkkejä ja inspiraatiota. Jokainen tarina antaa uutta perspektiiviä matkakohteelle ja tuo sen lähemmäs matkaajaa. Parhaimmillaan keskustelut johtavat ystävyyteen tai johonkin vielä suurempaan.
Kohtasimme tämän matkan aikana mahtavia persoonia, joista osa sai meidät rakastumaan Sansibariin ja toivomaan paluumatkan mahdollisuutta. Ehkä kohtaamme vielä valkoisena hehkuvat hiekkarannat, kirkkaana loistavat meritähdet, ystävällisen Linan ja aina hymyilevän Rajablin. Näitä kaikkia jäi jo nyt suuresti ikävä!
Sansibar-terveisin, Antti
Ajatusmatkalla 
Vaikuttaa siltä että kohde valinta meni nappiin! Harmi tosiaan tuo korallien tuhoutuminen. Toivottavasti niistä alettaisiin huolehtia ympäri maailmaa paremmin. 🙂
TykkääTykkää
Reissuvalinta meni kyllä täysin nappiin :). Samaa mieltä, toivoisin tosiaan, että korallien herkkä ekosysteemi huomioitaisiin paremmin!
TykkääTykkää