Mikä tulee graffitimaalarista isona? Ainakin EGSin Writing My Diary -näyttelyä katsellessani vastaus on arvostettu taiteilija, minkä on voinut todeta myös ylistävistä kommenteista muilta näyttelyssä käyneiltä.
Olen katutaiteen suuri ystävä ja ulkomailla tai Suomessa reissatessa pyrinkin aina bongailemaan paikallista graffitityyliä, katutaiteen näkymistä kaupunkikuvassa sekä miten katutaiteeseen ja graffiteihin yleensä suhtaudutaan. Ilokseni tilanne meillä Suomessa on muuttunut näiltä osin positiivisempaan suuntaan.
Suomessa oli pitkään nollatoleranssi graffitien suhteen, mutta viimeisten vuosien aikana linja on löyhentynyt: monen talon seinää koristaa jo nyt upea muraali, joten pikku hiljaa olemme siirtymässä ison maailman tyyliin, jossa katutaide rikastaa kaupunki-ilmettä.
Yksi Suomen katutaideasennemuutoksen ilmentymistä on taidemuodon siirtyminen taidegallerioihin, ja kukas olisikaan oikeampi taiteilija saamaan taidettansa esille perinteiseen Taidehalliin kuin EGS – tuo mystinen suomalaisen katutaiteen ”grand old man”?
Katujen seiniltä taidegallerioihin
EGSin näyttely Writing My Diary on parhaillaan esillä Taidehallissa ja se sisältää EGSin maalausten lisäksi veistoksia sekä erilaisia installaatioita. Perinteinen graffiti on näyttelyssä selvästi sivuosassa, mutta valituissa teoksissa on kuitenkin mukavia viitteitä katutaiteeseen.
EGSistä tulee mieleeni yksi New Yorkin graffittikulttuurin pienoneereista: SEEN oli yksi merkittävimpiä hahmoja 1970- ja 80-lukujen katutaitteessa New Yorkissa. Hän varioi nimimerkkiään lukemattomilla tavoilla junien kylkiin ja talojen seiniin. Nyt vanhemmiten SEEN työstää yhä modernia taidetta ja on graffitipiireissä arvostettu esikuva.
SEENin tavoin myös EGS on muovannut nimimerkkinsä kirjaimia E, G ja S eri muodossa eri pintoihin, mutta ei tyydy enää vain maaliin: kirjainyhdistelmä muovautuu myös kaadettuihin puunpintoihin, lasiesineisiin tai vaikka kiviin. Mielestäni EGS venyttää graffitin käsitettä ja haastaa katsojan: missä menee taiteen ja graffitin raja, ja onko sitä ylipäänsä? Näyttely on siten mielestäni myös kannanotto graffitin puolesta taiteenmuotona. Ehkä moderni graffiti ei tarvitse enää maalia ja seinää ilmaisun välineenä?
Karttoja ja kannanottoa
Minuun suurimman vaikutuksen näyttelyssä tekivät EGSin karttateokset, joita oli esillä myös selvästi eniten: ”Kadonneet valtiot”-sarja esitteli poistuneita valtioita ja itsehallintoalueita, ja ”World Maps”-sarjassa maailmankarttaa varioidaan erilaisten poliittisten kannanottojen kautta. Hengästyttävin teos on mielestäni Taidehallin suurimman näyttelysalin seinään maalattu massiivinen kartta ”We Travel Together Forever”, joka jo koonsa puolesta varastaa huomion. Näissä karttateoksissaan EGS ottaa kantaa valtioiden rajoihin ja voimasuhteisiin visuaalisesti kiinnostavalla tavalla. Ja juuri visuaalinen tyyli iskikin minuun lujaa!
Alla kuvia EGSin Writing my diary -näyttelystä, joka on nähtävillä Taidehallissa 25.2.2018 saakka. Tsekkaa lisätietoja näyttelystä Taidehallin sivujen kautta.
Terveisin, Antti
Ajatusmatkalla 