Muistatko ne lapsuuden kesäpäivät, jolloin tuntui kuin aika ei kuluisi millään? Tai miten pikältä lähes vuoden odotus seuraavaan jouluun tuntui? Lapsena päivät jatkuivat ikuisuuteen asti ja aikaa hahmotti selkeimmin auringon tai fiiliksen mukaan.
Näin keski-ikää lähestyvänä ja työelämän rattaiden runnomana miesoliona aika on muuttunut tärkeimmäksi elämää määrittäväksi laatumittariksi. Paikoin tuntuu siltä, kuin kellon liikkuvat numerot kertoisivat olemmeko elossa vai emme – pysähtyneisyyden tunne on mindfulness-maisesti tavoiteltava tila.
Miten hahmotat aikaa?
Olen viime aikoina miettinyt ajan hahmottamista ja miten se itseäni ohjaa. Aika on niitä muuttujia, jonka kulkua emme voi nopeuttaa tai hidastaa, vaan jonka kulkuun jokaisen pitää mukautua.
Aikaa voi hahmottaa monella tapaa: yksi laskee työntekoon kuluvia tunteja, toiselle vapaa-ajan maksimointi on olennaisinta, kolmannelle tuleva lomamatka tai seuraavan joulun odotus on aikaa määrittävä mitta. Työelämässä helposti ajautuu laskemaan aikaa palaverien loppumiseen tai seuraavan alkamiseen. Projekteilla on aina aloitusaika ja liian nopeasti vastaantuleva päätöspiste.
Itse olen havahtunut niihin hetkiin, joissa aika kadottaa merkityksensä. Oli sitten kyse työstä tai vapaa-ajasta, ajattomuuden tunteeseen pääsy kertoo, että nyt käsillä on jotain niin merkittävää, joka saa minut unohtamaan ajan seurannan. Etenkin vapaa-ajalla tämä tunne iskee helposti patikointireissuilla ja luonnon keskellä. Silloin ei ole kosketuksissa aikaan, vaan luontokokemukseen. Päämäärää ei mittaa ajassa, vaan tunne astuu framille.
Uuden alku
Minä pysähdyin miettimään aikaa hetki sitten, kun irtisanouduin työstäni ja laitoin markkinointimiehen rukkaset naulaan. Tajusin tehneeni markkinointia kymmenisen vuotta aina vain hektisemmäksi muuttuvassa ympäristössä. Olisi siis aika kokeilla jotain muuta ja hypätä muutoksen ihanaan pyörteeseen.
Näin ”between jobs”-tilassa, ensimmäisenä tavoitteenani on löytää se ajattomuuden tunne ja uskon, että paras tapa siihen on reissun muodossa luonnon ja auringon hellivässä syleilyssä. Huomenaamusta nousen lentokoneeseen, jonka nokka suuntaa kohti Madeiran saarta – loma ja uusi aika alkakoon!
Terkuin, Antti
Ajatusmatkalla 