Käsi ylös, kuka tykkää pitkospuilla kävelystä? Pitkostetut reitit ovat minun mieleeni ja viime lauantain päiväpatikoinnilla Hanikan luontopolulla sain tallustella niitä pitkin mielin määrin.
Tänä syksynä poutaviikonloput ovat olleet Pääkaupunkiseudulla harvinaista herkkua, sillä sateen ääni ja harmaus ovat olleet jokapäiväinen riesa. Kun viime lauantaille luvattiin hyvää säätä, aloin heti suunnitella patikointireissua, jotta pääsisin hyödyntämään raikkaan (ja sateettoman) syysilman kauniissa maisemissa.
Kohteekseni valikoitui Espoon Soukan kaakkoiskulmassa sijaitseva Hanikan luontopolku, joka viiden kilometrin mitallaan kiertää rengasmaisesti Hanikan alueen ympäri – ja joka on tunnettu monin paikoin pitkospuilla katetusta reitistään.
Bussilla suoraan luontopolulle
Hanikan luontopolulle pääsee pääkaupunkilaisena helposti autolla, bussilla tai pyörällä. Minä päätin taas tapani mukaisesti suosia julkista liikennettä, sillä Kampista pääsee suoraan kohteeseen seutulinjan bussilla numero 143 (myös 145 vie polun varrelle). Bussimatka vie alle puolisen tuntia ja 143:n päätepysäkiltä on vain muutaman minuutin kävelymatka luontopolun alkupisteeseen (Soukansalmentien ja Kasavuorenrinteen risteyksen tienoille).
Pääset luontopolulle useasta kohtaa (viittoja on luontopolun ja katujen tai kävelyteiden risteyksissä) mutta jos tulet paikalle bussilla, niin suosittelen aloittamaan polun sen ”virallisesta” alkupisteestä. Itse polku on merkattu selkeästi puihin ja kallioihin maalatuilla keltaisilla ympyröillä, eikä missään vaiheessa tuntunut, että reitti olisi kadonnut näkyvistä.
Reitin varrelle on monin paikoin noussut asutusta ja uusia rakennuksia (Espoo kasvaa vauhdilla) ja muutaman kerran tuntui kuin kävelisi jonkun takapihalla. Ja mainittakoon lisäksi, että lähes koko reitin ajan kuului autojen ja ihmisten ääniä. Nämä ovat urbaanissa ympäristössä sijaitsevan luontopolun kääntöpuolia, mutta jos ei anna niiden häiritä, pystyy nauttimaan hienosta luontopolusta maisemineen.
Siirtolohkare, pronssikautiset haudat ja pitkospuilla katettu reitti
Aloitimme luontopolun kiertämisen vastapäivään ja melkein heti pääsimme kävelemään pitkospuilla Mätäjärven ympäristössä. Yllätyin positiivisesti siitä, miten hyvässä kunnossa pitkospuut olivat – iso plussa aluetta huoltavalle Espoon kaupungille!
Pian vastaan tuli asutusta, jota ei näkynyt alueen kartassa. Luulin hetken meidän kiertävän reittiä myötäpäivään, kunnes edessä häämötti jättimäinen, noin 200 tonnin painoinen, siirtolohkare. Sanotaan, että tämä massiivinen lohkare on ajelehtinut aikoinaan Viipurin seudun rapakivialueelta jäävuoren mukana. Nyt se on ympäröity taloilla ja autoilla, joten näky tuntui hieman surulliselta.
Siirtolohkareelta matkamme jatkui kohti Sundsbergetiä, jossa sijaitsee yksi Hanikan luontopolun kiinnostavimmista nähtävyyksistä: kallion huipulla on kaksi noin 3 000 vuotta vanhaa pronssikautista hautaa, joiden sanotaan olevan viikinkiajalta. Haudoissa on varmaankin maannut aikansa mahtimiehiä tai -naisia, sillä tavallista kansaa tuskin haudattiin näin näyttävästi.
Merenrannan hiljaisuudessa mieli lepää
Pian luontopolku laskeutuu kohti merta ja Suinon saarta. Lyhyen kävelymatkan päässä on hieno rantakallio, joka oikein kutsuu pitämään taukoa. Pidimme taukomme rantakallioilla merimaisemaa ihaillen ja sopivasti samaan aikaan myös aurinko päätti näyttäytyä – tätä hetkeä olin odottanut koko viikon!
Suinon saaren ja mantereen erottava kapea väylä sekä sen ympärillä oleva sirppimäinen saareke ovat upeita ja niitä kannattaa ihailla pidemmän aikaa. Tämä alue on myös luontopolun ”virallinen” levähdyspaikka, joten suosittelen käyttämään tauon upeita merimaisemia ihaillen ja hiljaisuudesta nauttien.
Taukopaikalta jatkoimme kohti Hanikan lintutornia, joka sijaitsee Kaitalahden etelärannikolla ja reitin koilliskulmassa. Lintutorni oli minulle lievä pettymys, sillä odotin massiivisempaa rakennelmaa, mutta sijainti Kaitalahden rannalla ja puiden suojassa on varmasti lintubongarin näkökulmasta täydellinen.
Lyhyen lintutornivisiitin jälkeen otimme suunnan kohti länttä ja luontopolun viimeistä etappia.
Viimeinen etappi pitkospuita pitkin ja kalliomaisemissa
Reitin pohjoisella puolella pääsee nauttimaan pitkospuilla kävelystä oikein kunnolla. Vetinen seutu on katettu hyväkuntoisilla ja tukevilla pitkospuilla, joita pitkin kävely on varsinaista herkkua! Tulvivan ja soisen maan päällä kävely ja luonnon tarkkailu on kiehtovaa, eikä tällaisessa ympäristössä tulisi talsittua kastumatta. Reitin pohjoista osaa häiritsee lievästi asutusten suuri määrä. Tällä osiolla on paljon taloja ja uusiakin nousee jatkuvasti, joten paikoin tuntuu kuin kävelisi asukkaiden takapihoilla.
Viimeinen osa luontopolusta vastapäivään kierrettäessä on kallioiden sävyttämää. Kallioista maastoa kannattaa tutkailla tarkemmin, sillä sen sanotaan olleen muinaisina aikoina merenrantaa: Etelä-Espoo lainehti vielä 3 000 vuotta sitten, joten Soukan ja Hanikan kalliot olivat aikoinaan pieniä saaria.
Kolmen tunnin patikointi
Hanikan luontopolku on sopivan mittainen reitti päivän mittaiselle patikoinnille. Meillä reitin kokonaisaika oli noin kolmisen tuntia taukoineen ja minä ehdin vielä valokuvailla pitkin reittiä, joten kiirettä ei tullut missään vaiheessa pidettyä.
Loppusyksyn luonto osoittautui karuksi ja paljaaksi. Puut olivat aataminasussaan eikä värikartassa ollut juuri kirkkaita värejä. Omalla tapaa tällainenkin värimaailma on kaunista katsella. Silmä keskittyy luonnon yksityiskohtiin ja asioihin, joihin vehreämpinä aikoina ei tulisi kiinnitettyä huomiota.
Hanikan luontopolku oli todella positiivinen kokemus. Yllätyin hyväkuntoisesta reitistä ja luonnon monimuotoisuudesta. Ehkä reitin voisi testata uudestaan joko lumisena aikana tai kesän väreissä.
Patikointiterveisin, Antti
P.S. Jos kaipaat lisätietoa tai karttamateriaalia Hanikan luontopolusta, niin tsekkaa tämä Espoon kaupungin sivusto, jossa on Hanikan luontopolun esitteen lisäksi monia muitakin espoolaisia reittivaihtoehtoja.
Ajatusmatkalla 