Nuuksion kansallispuistoon on aina yhtä mukava mennä. Edellinen Nuuksion päiväpatikointini suuntautui Haukkalammen alueelle (tsekkaa Korpinkierroksesta tarkemmin tästä), joten tällä kertaa oli tavoitteena koluta maastoja idempänä. Mukaan päiväpatikoinnille lähti hyvä ystäväni Jari ja kohteeksi valikoitui lopulta Pitkäjärven suuntaisesti kulkeva Maahisenkierros ja Meerlammen ympäristö, jossa tavoitteenamme oli pistäytyä ihailemassa lammen lähellä sijaitsevaa lippaluolaa ja siirtolohkareita.
Bussilla perille
Kuten edellisellä kerralla, myös tämä reissu tuli tehtyä julkisen liikenteen avustamana, eli bussilla. Matka-aika kohteeseen Helsingin keskustasta oli reilut 50 minuuttia (busseilla 280 ja 245A, vaihto Espoon Ikean kohdalla), joka yllätti minut nopeudellaan – optimaalinen menomatka siis!
Jäimme bussista Suomen luontokeskus Haltian pysäkillä, josta suuntasimme lähes saman tien kohti metsäreittejä.
Jylhien maisemien Maahisenkierros
Maahisenkierros (tsekkaa reittikuvaus Haltian sivuilta) on erittäin helppo ja se sopiikin oikeastaan jokaiselle iästä ja kunnosta riippumatta. Reitin lähtöpiste on Solvallan urheilukentän parkkipaikalta, josta noin kahden kilometrin mittainen kierros alkaa. Reitti on koko matkaltaan leveä ja helppokulkuinen.
Maahisenkierroksella nähtävyydet ovat todella kauniit! Nuuksion Pitkäjärven puoleista polkua kulkiessa saa useassa kohtaa ihailla huikeista järvi- ja metsämaisemista. Maahisenkierroksen puolivälissä ja kääntöpisteessä on näköalatasanne, joka kruunaa matkan, sillä näköalatasanteen maisema on reitin kaunein. Metsä- ja järvimaiseman ihailun ohella voi myös lepuuttaa jalkojaan tai vaikka ottaa nokoset tukevien penkkien päällä.
Kohti Meerlampea ja lippaluolaa
Maahisenkierroksen näköalapaikalla poikkesimme polulta ja otimme suunnan kohti Meerlampea, tavoitteenamme löytää lammen lähistöllä sijaitseva lippamainen luola siirtolohkareineen.
Näköalapaikalta pääsee lippaluolalle joko helppokulkuisia teitä pitkin tai metsän läpi samoillen ja Meerlammen suvantoalueella rämpien. Valitsimme luonnollisesti jälkimmäisen vaihtoehdon, sillä luontoystävän kannalta metsäseikkailu voittaa tiellä kävelyn sata-nolla.
Samoiltuamme tovin Meerlammen rantoja paikoin synkässä ja vettyneessä metsässä, alkoi puiden välistä pilkottaa jyrkkä kallioseinä ja lippamainen syvennys, johon aurinko juuri sopivasti paistoi: olimme selvästi saapuneet Meerlammen lippaluolalle.
Meerlammen lippaluola ei ole oikeastaan luola klassisessa merkityksessä, vaan kyseessä on lippamainen syvennys, jossa jyrkkä kallioseinämä taittaa sisäänpäin luoden muutaman metrin syvyisen suojan. Näky oli kyllä jylhä ja nautimmekin evästauosta lipan suojassa. Alueelta löytyi myös muitakin suuria siirtolohkareita ja halkeama, joita oli kiva tutkia.
Itse siirtolohkareet ovat aivan hiekkatien vieressä, joten paikalle on suhteellisen helppo päästä – jos vain muistaa pitää silmät auki ja katseen kallioiseen maastoon, sillä tieltä käsin siirtolohkareet näyttävät aivan tavalliselta kalliolta. Pidä siis katseesi metsässä, jotta löydät perille!
Paluumatkan Haltialle teimme osin helppoja luontopolkuja ja osin metsän läpi rämpien.
Päivän patikointireissulla kilometrejä tuli kaikkiaan vajaan kymmenen verran, joten mistään megavaelluksesta ei siis ollut kyse. Toisaalta, ehdimme nähdä paljon upeita maisemia, pysähtyä nauttimaan luonnosta ja seikkailla Nuuksion metsissä ilman alituista kelloon katsomista tai tavoitteita. Ja juuri se onkin parasta luonnossa patikoimisessa!
Irtautuminen arjen rutiineista ja projektikeskeisestä elämästä onnistuu mielestäni parhaiten metsässä luonnon äänien ja tuoksujen ympäröimänä. Tässä mielessä Nuuksion kaltaiset luontoalueet ovatkin elintärkeitä ympäristöjä minulle ja miksei muillekin työelämän ruoskimille ihmispoloille.
Ajatusmatkalla 