Talviurheilussa – ja etenkin hiihtämisessä – on jotain niin suomalaista. Sivakoidaan suksilla pitkin metsää räkä poskella ja sisun voimalla, pakkasen kylmettäessä sormia ja varpaita. Kuulostaako tutulta? Meillä jokaisella on omakohtaisia kokemuksia hiihtämisestä ja mäkihyppykin taistelee kansallislajin asemasta keihäänheiton kanssa.
Kun vuoden 2017 MM-kisat myönnettiin Lahteen, halusin päästä aistimaan aitoa kisatunnelmaa paikan päälle. Hyvän ystäväni kutsusta päädyin viettämään Supersunnuntaita lähes täydessä kisakylässä, hyvien ystävien seurassa.
Lahden MM-kisat ovat yksi suurimmista Suomessa järjestettävistä tapahtumista tänä vuonna ja merkittävyyden kyllä ymmärtää: kyseessä on jo seitsemännet kisat Lahdessa ja samalla tietenkin juhlistetaan 100-vuotiasta Suomea. Odotettavissa olisi siis taattua talviurheiluspektaakkelia!
Itse kisat alkoivat jo keskiviikkona 22.2. ja kisahuumaa jatkuu aina puolentoista viikon verran 5.3. asti. Kisapäivämme osui sunnuntaille (26.2.), jolloin tarjolla oli jänniä suomalaislajeja: sprinttihiihtoa, mäkihyppyä ja yhdistettyä. En ole mikään fanaattinen urheilufani, mutta myönnän nauttineeni kisakylän fiiliksestä ja metsäreiteistä – etenkin sprinttihiihtojen tunnelma oli todella sähköinen ja viime hetken tapahtumat miesten sprintin finaalissa sai koko kisa-alueen kohisemaan.
Alla hieman tunnelmia hiihtoradan varrelta ja kisakylästä.
Olen edellisen kerran käynyt talvisissa arvokisoissa muutama vuosi sitten (tarkalleen ottaen vuonna 2014 Salpausselän kisoissa) ja täytyy myöntää, että tämä MM-kisakokemus päihitti kaikki aikaisemmat kisaturistikokemukset loistavuudellaan! Jopa kisaruoka oli hyvää (pointsit American Burgerin porukalle), vaikka parhaimmille kojuille olikin yli tunnin jono. Kansainvälinen tunnelma ja kannustuksen määrä yllättivät positiivisesti ja tällaista fiilistä toivoisi enemmänkin.
Jos siis vielä mietit kisamatkaa Lahteen, älä pohdi pidempään.
Ajatusmatkalla 