Matkatessani ulkomailla toiveenani on aina päästä suppailemaan, jos vain kohde sattuu olemaan veden lähellä. Suppaillessa matkakohteeseen saa toisenlaista perspektiiviä ja lähistöltä löytää usein yllättäviäkin – turistilaumoilta piilossa olevia – helmiä.
Yllä olevan reussufilosofiani ansiosta koinkin yhden Kreetan-matkamme ehdottomista kohokohdista laudan päällä Makrigialoksen rantoja ja vuoristomaisemia ihaillen.
Yllättävä löytö vuokraamosta
Suppailu tuntuu olevan nykyään vakiovaihtoehto rantakohteissa, niin myös Kreetan saarella. Lautaa vuokratessa täytyy kuitenkin olla tarkkana, sillä vuokraamoiden SUP-osaaminen ja -kalusto eivät aina ole parasta A-luokkaa.
Varsinkin monessa vuokraamossa esillä olevat ilmatäytteiset laudat ovat järjestään löysiä ja suorastaan banaanimaisia. Siksi olinkin innoissani kun löysin Xtreme Water Sports Douloumis -nimeä kantavan vuokrakojun, jonka kalustoon kuului kovia Jobe-lautoja ja alumiinisia meloja – sekä yllättävää suppailuosaamista.
Kyseiset laudat olivat ymmärtääkseni Joben vanhempaa mallistoa (en löytänyt niistä minkäänlaista tietoa pitkällisen etsinnänkään jälkeen), mutta lauta yllätti vedessä positiivisesti. Kiitos matalan profiilin, eteneminen oli vakaata ja kova lauta halkoi Makrigialoksen edustan aallokkoa yllättävän sujuvasti. Laudan pehmeä pinta tuntui myös mukavalta paljaiden jalkojen alla, keskipäivän auringon paahteessa kirkkaalta taivaalta.
Kahdenkymmenen euron hinnalla sai laudan tunniksi, mikä riitti oikein hyvin lähialueen tutkimiseen.
Kaakkois-Kreetan vuoret sykähdyttivät
Lisäkseni rannan tuntumassa pyöri lähinnä kolme muuta suppailijaa ja muutama polkuveneilijä, mutta he pysyivät kohtalaisen lähellä rantaa ja vuokraamoa, joten parikymmentä vetoa vedettyäni sain nauttia ylhäisestä yksinäisyydestä – tilaa merellä oli ruhtinaallisesti.
Löydettyäni oikean rytmin mieli tyhjeni täydellisesti. Ehdin vajaan tunnin aikana tehdä leppoisan, noin kolmen kilometrin pituisen lenkin lähes täydellisessä yksinäisyydessä.
Tämän lyhyen suppailuretken pääosassa olivat maisemat. Suppaillessa katseeni kiinnittyi aluksi kristallinkirkkaaseen Välimereen ja sen meditatiiviseen aaltoiluun. Suuremman vaikutuksen teki kuitenkin rantoja ympäröivät jylhät ja auringonpolttaman vuoret, joiden rosoiset rinteet ja korkeat huiput piirtyivät selkeinä sinistä taivasta vasten
Mereltä käsin katsottuna vuoret näyttävät valtavilta (eikä kännykän kamera tee niille lainkaan oikeutta). Maisemia ihailemaan piti pysähtyä muutaman kerran istumaan laudalle.
Lopun seesteinen olo kantoi pitkään
Vauhtilajit ja varsinkin vesiskootterilla rälläily ovat valitettavan suosittua puuhaa turistien keskuudessa. Onnekseni jouduin kokemaan tätä ”herkkua” vasta aivan lenkkini loppuvaiheessa kun ihanan hiljaisuuden rikkoi rannan tuntumassa pyörinyt vesijetti.
Moottorin jylinä palautti minut takaisin vilkkaaseen lomakeskustodellisuuteen, mutta se ei onneksi enää pystynyt rikkomaan merellä saavuttamaani seesteisyyttä, joka kantoi pitkälle. Ikävät aallotkin sain hyödynnettyä downwindaus-harjoitteluun, joten rantauduin leveä hymy huulilla takaisin vuokrauspisteelle.
Tuo vajaa tunti ja kolme kilometriä merellä tekivät ihmeitä. Askel oli huomattavasti kevyempi ja olo mukavan latautunut, kun palautin laudan ja kävelin takaisin perheeni luo.
Kreetan vuoristomaisemat ja meren tuoma rauha ovat yhdistelmä, joka tekee ajatusmatkailusta kauniin konkreettista – vahva suositus jokaiselle Kaakkois-Kreetaan suuntaavalle!
Suppailuterveisin, Antti
Yksi kommentti artikkeliin ”Suppailua Kaakkois-Kreetan vuoristomaisemissa”