Kerroin aikaisemmin perheemme matkasta Aulankoon ja vierailustamme Aulangon näkötornissa. Matkalla Aulankovuoren huipulle ja näkötornille yllätyin, kuinka monipuolinen Aulangon luonnonsuojelualue on erilaisine luontokohteineen ja -polkuineen sekä nähtävyyksineen.
Kävelymatkallamme näkötornille tutustuimme muutamiin matkan varrelle sattuneisiin nähtävyyksiin, josta erikoisin oli mielestäni Graniittilinna aivan Scandic Aulangon kupeessa.
Kaunis ja jykevä rauniolinna
Aulangon Graniittilinna on erikoinen ilmestys, jonka ulkonäkö saattaa pettää. Jylhä rauniolinna ei ole muinaisjäänne keskiajalta, vaikka siltä ensisilmäyksellä näyttääkin, vaan osa 1800-luvun lopun suurisuuntaista puistounelmaa, jonka loi etenkin Venäjällä vaurastunut eversti Hugo Standertskjöld.
Standertskjöld halusi rakentaa englantilaistyylisen maisemapuiston, joka tarjoaisi ainutlaatuisia kokemuksia siellä vieraileville. Erilaisten kasvi-, puu- ja eläinlajien lisäksi alueelle rakennettiin myös useita rakennuksia, joihin Graniittilinnakin kuului.
Insinööri F. W. von Schultzin suunnittelema Graniittilinna valmistui vuonna 1887 ja se rakennettiin tarkoituksella raunioiksi, sillä romanttiset rauniot olivat olennainen osa ajan puistoarkkitehtuuria (rauniolinnan rakentaminen oli varmasti myös halvempaa ja nopeampaa verrattuna täysimittaiseen linnaan). Linnan rakennusmateriaalina käytettiin paikallista harmaagraniittia, jota saatiin muun muassa puiston teitä, polkuja ja tekojärviä raivatessa.
Kerrotaan, että Graniittilinnan inspiraationa toimi Aulangonvuorella sijainnut muinainen linnavuori. Tämä tarina sitoo mielenkiintoisesti Graniittilinnan ja Aulankovuoren huipulla nousevan näyttävän näkötornin toisiinsa.
Juhlien keskipisteenä kesäteatteriksi
Alun perin Graniittilinnalla oli tärkeä tehtävä. Se oli ennen kaikkea näyttävä ja tunnelmallinen osa puistokokonaisuutta, mutta toivotti myös everstin vieraat tervetulleeksi kartanolla järjestettyihin juhliin. Ylenpalttisten juhlien aikaan linnan torneissa liehuivat liput, ja vieraiden saapuessa sieltä ammuttiin kunnialaukauksia pienellä tykillä.
Eversti Standertskjöldin juhlat ovat kauan sitten jääneet taakse, mutta Graniittilinna seisoo yhä paikallaan. Sen käyttötarkoitus on kuitenkin muuttunut juhlien näyttämöstä kulttuurin areenaksi, sillä vuodesta 1955 lähtien linnan suojaisella sisäpihalla on toiminut Hämeenlinnan lapsi- ja nuorisoteatterin, Miniteatterin, kesänäyttämö. Jylhät kiviseinät luovat ainutlaatuiset puitteet teatteriesityksille, ja kesäisin raunioilla kaikuu juhlavieraiden sijaan lasten nauru ja eläväinen tarinankerronta.
Vieraile linnassa maksutta vuoden jokaisena päivänä
Lasten nauru raikui linnan sisäpihan seinämillä myös perheemme vieraillessa linnassa. Varsinkin lapsille linnavierailu oli hyvinkin jännittävä ja he juoksivatkin innoissaan linnan torneissa ja sisäpihalla. Graniittilinna on nopeasti kierretty läpi ja sen luota on helppo jatkaa luonnonsuojelualueelle tutustumaan muihin alueen ihmeisiin.
Graniittilinna on ympäri vuoden auki, eikä sinne ole sisäänpääsymaksua. Rauniolinnassa ei ole erillisiä sisätiloja, vaan sisääntuloportista vievät portaat johtavat suoraan sisäpihalle, josta käsin voi kiivetä kahteen tornirakennelmaan tai kesäteatterin lavalle ja katsomoon.
Vaikka linnassa käynti on ilmaista, voi kesäteatterin esitysten aikaan alueelle olla rajattu pääsy ja esityksiin on luonnollisesti pääsymaksu. Teatteriesitystä ei valitettavasti järjestetty enää linnassa vieraillessamme, mutta se olisi varmasti mukava kokemus perheellemme jonain tulevana kesänä. Meillä on siis hyvä syy vierailla Graniittilinnassa tulevina vuosinakin.
Aulanko-terveisin, Antti
Ajatusmatkalla 
Tornin lisäksi tämäkin on oikein hieno ja kiinnostava paikka. Ehkä voisi olla parempi, että kohde olisi hieman kauempana tiestä, mutta hyvä näinkin. Tulee käytyä joka kerta Aulangolla käydessä tätäkin ihmettelemässä.
TykkääTykkää
Totta, onhan se kovin lähellä tietä, mutta mukavasti helpottaa kohteeseen pääsyä monille.
TykkääTykkää