Kuten jokainen Yhdysvalloissa matkustanut tietää, maassa on erittäin vahva tippikulttuuri ja tippaaminen on suositeltavaa lähes jokaisessa palvelukokemuksessa. Yhdysvalloissa tippi ei ole vain kiitos hyvästä palvelusta, vaan se on olennainen (ja oikeastaan pakollinen) osa taloudellista järjestelmää, joka pitää palvelualan pyörät pyörimässä.
Näin suomalaiselle tipin antaminen on aina tuntunut jotenkin juhlalliselta: se on symboloinut ylivertaista palvelukokemusta, joka liittyy usein ravintolakäyntiin. Atlantin toiselle puolelle matkatessa tippaaminen onkin yksi suurimmista kulttuurishokeista, joita suomalainen matkaaja kohtaa.
Minimipalkka ei usein riitä työntekijöille
Miksi Yhdysvalloissa sitten tipataan? Päällimmäisenä syynä on työntekijöille maksettava minimipalkka, joka ei oikein riitä kattamaan korkeita elinkustannuksia.
Yhdysvaltain lainsäädäntö sallii työnantajien maksaa tarjoilijoille ja muille tippiä saaville työntekijöille lakisääteistä minimipalkkaa huomattavasti pienempää palkkaa, jota kutsutaan nimellä ”tipped minimum wage” (alimmillaan noin 2,13 $/tunti liittovaltion tasolla, kattava lista osavaltiokohtaisista tuntipalkoista tällä sivulla). Monissa osavaltioissa tuntipalkat ovat kylläkin suuremmat, sillä osavaltiot voivat säädellä minimipalkkoja, mutta lähtökohtana on, että tippinä saatava lisäansio paikkaa eron normaaliin minimipalkkaan. Käytännössä työntekijät ovat siis riippuvaisia asiakkaiden anteliaisuudesta.
Matalasta palkasta johtuen tippisummat ovat korkeat, eikä 10 prosentin tippiä pidetä mitenkään riittävänä. Ravintoloissa normaali tippi on nykyään 20–25 prosenttia laskun loppusummasta ja alle 15 prosentin tippi tulkitaan usein selkeänä merkkinä huonosta palvelusta. Tippaus ei myöskään rajoitu nykyään vain tarjoilijoihin, vaan tippiä annetaan myös taksikuskeille (Uber, Lyft etc.), hotellin laukunkantajille, kampaajille ja baarimikoille.
Viime vuosina tipin pyytäminen on levinnyt entistä useampiin palveluihin digitaalisten maksupäätteiden myötä. Nyt tipin jättöä kysytään käytännössä kaikkialla, mikä on herättänyt keskustelua siitä, onko tippauksesta tullut liiallista – aiheeseen liittyen käytetään termiä ”tipflation”.
Vinkkejä tippaamiseen ravintoloissa
Koska tippaamiselta ei voi välttyä Yhdysvalloissa, olen listannut alle muutamia vinkkejä maahan matkaaville.
Aloitetaanpa tyypillisimmästä esimerkistä, eli ravintoloista, joissa on pöytiintarjoilu. Tällöin tipin määrä on tyypillisesti 15–25 prosenttia laskun loppusummasta. 20 prosenttia tai enemmän on monissa paikoissa (ja erityisesti suurkaupungeissa) suotava määrä hyvästä palvelusta. Alle 15 prosentin tippi on selkeä merkki huonosta palvelusta, jolloin syy on kohteliasta kertoa. Tipin antamatta jättäminen on harvinaista ja se on merkki todella ala-arvoisesta kokemuksesta.
Yhdysvaltalaisissa ravintoloissa ei muuten kannata aina odottaa erityisen upeata palvelukokemusta, sillä riippuen kaupungista, palvelu ei todellakaan ole aina hyvää (San Franciscossa palvelu oli paikoin jopa tylyä). Tämähän ei kuitenkaan vaikuta tippiodotuksiin.
Jos olet yli 6 hengen seurueelle liikkeellä, lisätään laskuun usein automaattisesti palvelumaksu (kuten ”gratuity” tai ”service charge”), joka on tyypillisesti 20 prosentin luokkaa. Tällöin erillistä tippiä ei tarvitse jättää. Kannattaakin aina tarkistaa kuitti ennen maksamista, jotta et tippaa tuplana.
Tippikäytäntöjä hotellien osalta
Hotelleissa on useampia mahdollisuuksia tippaamiseen, johtuen erilaisista palvelualan ammateista ja kohtaamisista.
Hotellin huonesiivoojille voi jättää tippiä päivittäin (esim. 2–5 dollaria/yö) sängyn päälle tai pöydälle pienen viestin kera, sillä siivoojat voivat vaihtua ja siten tippi ei kohdistu oikealle henkilölle. Vastaavasti laukunkantajalle (jota ei kylläkään ole pakko hyödyntää) voi antaa tippiä 1–2 dollaria per laukku, raskaammista tai suuremmista enemmän.
Erilaisista palveluista, kuten taksin tilaaminen, auton nouto / valet service ja concierge-tyyppisestä palvelusta (esim. ravintolan varaus tai muut erityisjärjestelyt) voi antaa tippiä muutamista dollareista kymmeniin dollareihin, riippuen palvelun laajuudesta ja työn määrästä.
Käteisellä vai kortilla?
Entä käteisen käyttö verrattuna korttimaksuun? Molemmat tavat toimivat, mutta käteisellä maksettuna työntekijät saa luonnollisesti tipin nopeammin käyttöönsä (käytännössä heti).
Jos maksat kortilla, täytä kuittiin tipin summa ja loppusumma (Total), tapauksissa joissa saat kuitin allekirjoitettavaksi. Tästä huomautetaan helposti jos jompikumpi tai molemmat puuttuvat. Korttimaksun yhteydessä maksupäätteessä on tyypillisesti tipin valinta (prosenttiosuus summasta).
Muista tipin merkitys sen saajalle
Jos tuntuu, että yllä olevassa listassa sääntöineen on liikaa muistettavaa, 18–20 prosenttia on yleinen standardi tyydyttävästä/hyvästä palvelusta, kun taas 20 prosenttia tai enemmän on suotava määrä erinomaisesta palvelusta, erityisesti suurkaupungeissa. 20 prosentin tippi on varma valinta melkein kaikkeen.
On hyvä pitää mielessä, että antamasi tippi vaikuttaa suoraan palvelua antavan henkilön toimeentuloon ja tavoitteena on taata työntekijälle reilu korvaus hänen työstään. Muistetaan siis tipata Yhdysvalloissa, vaikka se tuntuisikin erikoiselta.
Reissuterveisin, Antti
Ajatusmatkalla 
Hyvä aihe! Olen yhteensä noin 3,5 kuukautta eri puolilla Yhdysvaltoja ollut, mutta siltikään en täysin ole aiheesta perillä. Ravintolassa se on helpointa, yleensä. Mutta paljon hankalia käytäntöjä tuohon liittyy.
TykkääLiked by 1 henkilö
Tuntuu, että tippaaminen on nykyään läsnä lähes kaikessa. San Franciscossa pärjäsi onneksi hyvin kortin kanssa ja tipit pystyi lisäämään maksupäätteellä suurimmaksi osaksi. Seteleiden ja kolikoiden kanssa puljaaminen tuo kyllä oman lisänsä tuohon!
TykkääTykkää