Historiallinen Verlan puuhiomo ja pahvitehdas UNESCO:n maailmanperintöluettelosta

Suomessa on seitsemän historiallisesti merkittävää kohdetta, jotka on merkitty UNESCO:n maailmanperintöluetteloon. Yksi näistä on Kouvolan seudulla Kymenlaaksossa sijaitseva Verlan vanha puuhiomo ja pahvitehdas, joka edustaa teollisen puunjalostuksen historiaa ja on siten kulttuurihistoriallisesti hyvinkin merkittävä.

Verla liitettiin osaksi maailmanperintöluetteloa 7. joulukuuta 1996 ja on ainoa metsäteollisuutta edustava kohde listalla (tällä sivulla tarkemmin Verlan maailmanperintökohteen taustoista). Suomalaisittain on siis hienoa edustaa puunjalostuksen historiaa, mistä meillä on myös pitkät perinteet.

Piskuinen kylä sopivien vesireittien varrella

Verlan puuhiomo ja pahvitehdas sijaitsee Verlan kylässä, noin 30 kilometrin päässä Kouvolan keskustasta. Verlan kylää halkoo Kymijoen vesistöön kuuluva Verlankoski, joka tarjosi raakaa koskivoimaa puuhiomon ja pahvitehtaan koneiden käyttöön.

Sijainniltaan kosken kupeeseen rakennettu tehdaskokonaisuus oli oiva, sillä kosken virtauksen pyörittämät turbiinit välittivät koskivoiman suoraan tehtaan koneille. Toisaalta hyvät vesireitit mahdollistivat raaka-aineen, eli kuusitukkien, toimittamisen lähes suoraan tehtaan ovelle uittoreittejä hyödyntämällä.

Nykyään tehdasalueen parkkipaikan reunamilta lähtee kattava Historiapolku (kulkien tehdasaluetta kiemurrellen), jonka Koskinäyttely valottaa mm. tukkipuiden tuonnin/uiton, välivarastoinnin ja tehtaalle viennin prosessia usein opastetauluin. Itse koin tuon alkupään lyhyen mutta informatiivisen näyttelyn erittäin mielenkiintoisena ja tehtaan toimintaa avartavana.

Osassa polkua viitataan myös laajemminkin historiaan, sillä tehdas on aikoinaan Hattujen sodan rajanvedon seurauksena sijainnut Venäjän ja Ruotsin rajoilla, mikä on varmasti tuonut oman mausteensa tehtaan arkeen (puhumattakaan Suomen itsenäistymisen vaiheista ja sen jälkeisistä sodista, joilla on ollut oma vaikutuksensa tehtaan toimintaan).

Tehtaan juuret tukevasti 1800-luvulla

Verlan puuhiomon ja pahvitehtaan historia sisältää monenlaisia vaiheita. Alueen ensimmäinen puuhiomo perustettiin Verlaan vuonna 1872, jolloin hiomossa oli töissä reilut 10 henkilöä. Toiminta oli vielä pientä ja toisaalta haastavaa logistisista syistä. Melko pian (vain kahden vuoden toiminnan jälkeen) puinen hiomo paloi, eikö silloinen omistaja kyennyt rakennuttamaan sitä uudelleen.

Apua saatiin insinööritieteiden mekasta, eli Itävallasta (paperimestari Gottlieb Kreidl) ja Saksasta (paperimestari Luis Hänel), joista seuraavan vaiheen paperimestarit saapuivat viipurilaisen liikemiehen, Wilhelm Dippellin, yhtiökumppaneiksi. Puuhiomon toinen versio rakennettiin Verlaan vuonna 1882, ja vaikka koneet olivatkin tuolloin jo osin rautaa, rakennettiin tehdasrakennukset (pahvitehdas mukaan mukien) aluksi puusta, mikä johti taas hiomon tuhoutumiseen vuonna 1892 tulipalon seurauksena.

Dippel oli yhtiökumppaneineen sisukas (ja ilmeisesti riittävän varakas), sillä hän rakennutti puuhiomon uudestaan, mutta tällä kertaa rakennukset muurattiin tiilestä. Suunnittelijana ja arkkitehtina toimi Wilhelm Dippellin veli Carl Eduard Dippell – joka muuten peri Verlan liiketoimet veljensä Wilhelmin kuoltua.

Patruunan aika

Gottlieb Kreidlistä tuli yhtiön muodostuttua Verlan tehtaan kasvot ja patruuna, joka johti tehtaan toimintaa ja käytäntöjä ankaralla kädellä mutta myös hyväntahtoisesti (näin kerrotaan). Kreidlille rakennettiin tehdasalueen paraatipaikalle isännöitsijänrakennus, josta käsin hän ohjasi toimintaa ilmeisen menestyksekkäästi, ennen tehtaan myyntiä Kissakoski Oy:lle vuonna 1920, jonka taasen osti vuonna 1922 nykyään UPM Kymmene -nimellä tunnettu Kymin Osakeyhtiö.

Nykyään muuten Gottlieb Kreidlin isännöitsijänrakennus tunnetaan nimellä Patruunan Pytinki, jossa tarjoillaan maukasta ruokaa kauniisti entisöidyissä tiloissa, ja josta aloitimme oman Verla-kierroksemme, sillä tyttäreni alkoivat Verlaan saapuessamme osoittaa jo nälkäkiukun alkeita.

Patruunan Pytinki on ehdottomasti vierailun arvoinen ja sitä kannattaa silmäillä huolella ennen tai jälkeen ruokailun (ruokailu itsessään on myös kokemus kauniisti katetussa ruokasalissa). Rakennuksen alakerran huoneissa on kauniita yksityiskohtia ja niissä oleilija kokee melkoisen aikamatkan menneisyyteen.

Kauniit ja hyvin säilyneet tehdasrakennukset

Vaikka Patruunan Pytinki ja sen hieno pihamaa ovatkin näyttäviä, on vierailun tärkein anti tehdasalueessa, jonka punatiiliset rakennukset kohoavat korkealle virtaavan kosken kupeessa. Tehdasrakennuksiin pääsee tutustumaan läheisemmin aikaisemmin mainitsemani Historiapolun ja ohjatun opaskierroksen myötä.

Historiapolku jatkuu Patruunan Pytingin jälkeen kosken ja tehtaan välissä valottaen alueen historiaa. Polku vie kulkijansa tehtaan ympäri esitellen muita rakennuksia ja kohteita, joita on yhteensä viitisenkymmentä, kohtalaisen autenttisessa asussaan. Reitillä saa tutustua mm. keilaradan paviljonkiin (melkoisen porvarillinen harrastus), palokalustevajaan (jonka alla oli jääharkkojen säilytystila), uittorataan (370 metriä pitkä kiskoilla kulkeva rata, jota pitkin tukkipuut vedettiin käsiteltäviksi) sekä kollamakasiinin (valmiiden pahvi- ja hiokepaalien varasto) toimintaan, mutta tutkia myös entisessä tallissa sijaitsevaa matkamuistopuolta käsityöpuotien muodossa.

Tehdasalueen rakennuksia ja puoteja ihailtuaan voi olla aiheellista vilkaista myös tehtaan sisälle tehdasmuseoon, jonne pääsee vain ohjattujen opaskierrosten myötä (kierroksen hinta on 15 €). Tehdasmuseo on auki kesäisin ja kierroksia järjestetään tasatunnein.

Suosittu kohde kesäkuukausina

Kävimme perheeni kanssa Verlassa heinäkuun viimeisellä viikolla ja silloin alueella oli kohtalaisen vilkasta. Alueen lähin parkkipaikka oli ääriään myöten täynnä autoja ja ravintolassa jono venyi paikoin useiden metrien mittaiseksi.

Verlan sivuilla mainitaan kävijöiden määräksi noin 45 000 vuodessa, ja näistä kävijöistä kolmasosa vierailee myös tehdasmuseossa. Mielestäni kävijämäärä on kohtuullinen suhteutettuna muihin suomalaisiin museoihin (museoiden kävijätilastoja voi tutkia tällä sivustolla).

En kylläkään usko, että kesälomakaudella alueelle (saati Pehtoorin Pytingin ravintolaan) mahtuisi kovinkaan paljon enempää vierailijoita, sen verran kompakti tehdasalue rakennuksineen on.

Meidän perheellemme vierailu Verlassa oli oikein antoisa. Pääpaino oli kylläkin ulkoalueella liikkumisessa sekä erilaisiin rakennuksiin ja historiaan tutustumisessa. Itse tehdasmuseon ohjatulle kierrokselle tyttäreni eivät olisi jaksaneet raahautua, vaan vapaamuotoinen tehdasvierailu olisi heille sopinut paremmin. Pihalla oli kuitenkin paljon mielenkiintoista ihmeteltävää ja laajat nurmialueet mahdollistivat myös temppuilun ja juoksemisen.

Itseäni tehdaskierros jäi kylläkin kutkuttamaan, mutta onneksi Verlan toimintaa on dokumentoitu kattavasti kohteen nettisivuilla esim. pahvintuotannon ja tukinuiton osalta. Näitä sivuja suosittelen myös muille aiheesta kiinnostuneille.

Museoterveisin, Antti

P.S. Löydät Verlan tehdasalueen interaktiivisen kartan tämän sivun kautta. Karttaan on merkitty olennaisimmat rakennukset ja tarjolla on myös informatiiviset kuvaukset kustakin rakennuksesta.